Haku tältä sivulta. Asiantuntija- ja väitöskirjatietokannoissa on oma hakutoiminto.

Väitöskirjahaku

Web sisällön esitys

Voit täyttää yhden tai useamman hakukentän. Jos haluat  selata kaikkia tietokannan väitöskirjoja, jätä kaikki kentät tyhjiksi ja paina "Hae". Hakutulos tulee näkyviin sivun alaosaan. Valitsemaasi hakutuloslinkkiä näpäyttämällä saat näkyviin kirjan tarkemmat tiedot ja useimmista myös yhteenvedon. Voit halutessasi vaihtaa hakutuloksen kieltä sivun yläosan kielivalikosta.

Väitöskirjojen asiasanoitus perustuu Yleiseen suomalaiseen asiasanastoon (YSA).  Väitöskirjatietokannan hakukentässä voi käyttää vain yhtä asiasanaa kerrallaan.

publicationSearch
Tekijän nimiParviainen, Mervi
TyyppiVäitöskirja
NimekeTasa-arvoa laskimella. Tutkimus tasa-arvolain kiintiösäännöksen vaikutuksista kunnallisten toimielinten jäsenvalinnoissa
Julkaisuvuosi2006
YliopistoJoensuun yliopisto
TiedekuntaKauppa- ja oikeustieteiden tiedekunta
Laitos/oppiaineJulkisoikeus/kunnallisoikeus
JulkaisukieliSuomi
ISBN951-37-4720-4
KustantajaEdita
KustannuspaikkaHelsinki
Asiasanatlaki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta; kunnat; sukupuolikiintiöt; oikeustiede; tasa-arvopolitiikka
YhteenvetoKiintiösäännöksellä suuri merkitys naisten osallistumiselle

Hallintotieteiden maisteri Mervi Parviaisen julkisoikeudellisessa, kunnallisoikeuden alaan kuuluvassa väitöskirjatutkimuksessa selvitetään tasa-arvolain kiintiösäännöksen vaikutuksia kunnallisten toimielinten jäsenvalinnoissa. Kiintiösäännöksen mukaan kunnallisissa toimielimissä lukuun ottamatta kunnanvaltuustoja tulee olla sekä naisia että miehiä vähintään 40 %, jollei erityisistä syistä muuta johdu. Tavoitteena on varmistaa molempien sukupuolten edustus monijäsenisissä toimielimissä ja saada niiden käyttöön laaja ja monipuolinen asiantuntemus.

Tutkimukseen sisältyy laaja kyselytutkimus, jossa mukana on 446 vastaajaa 150 erikokoisesta kunnasta. Vastaajat edustavat kahdeksaa eduskuntapuoluetta, ja he ovat henkilöitä, jotka osallistuivat syksyn 2004 kunnallisvaalien jälkeisiin luottamus-elinneuvotteluihin. Vastaajista naisia on 22 % ja miehiä 78 %.

Parviainen selvittää, millaisen roolin kiintiösäännös sai syksyn 2004 kunnallisvaalien jälkeisissä luottamuselinneuvotteluissa, millaisiin tilanteisiin säännöksen soveltaminen on kunnissa johtanut ja miten kiintiösäännös on parantanut sukupuolten välistä tasa-arvoa. Tutkimus antaa lisäksi tietoa kuntatoimijoiden käsityksistä kiintiösäännöksen tarpeellisuudesta ja säännöksen muutostarpeista. Tarkastelun kohteena ovat naisten ja miesten käsitykset, eri puolueiden edustajien, erikokoisista kunnista ja eri lääneistä olevien vastaajien näkemykset kiintiösäännöksestä.

Naiset suhtautuvat kiintiösäännökseen huomattavasti miehiä myönteisemmin. Merkittävä tulos kokonaisuudessaan ovat naisten ja miesten erilaiset käsitykset kiintiösäännökseen liittyvissä kysymyksissä. Puolueista eniten myönteisesti suhtautuvia on Vihreän liiton edustajissa, kun taas toista äärilaitaa edustavat Perussuomalaisten vastaajat. Kuntien osalta kriittisimmin kiintiösäännökseen suhtaudutaan pienissä eli alle 8000 asukkaan kunnissa. Lääneistä myönteisimmin kiintiösäännökseen suhtaudutaan Lapin läänissä ja kielteisimmin Oulun läänissä.

Kiintiösäännökseen liittyvistä ongelmista käytännön kunnalliselämässä kertoo 70 % vastaajista. Sinänsä suurena pidettävän joukon kokemat ongelmat ovat yksittäisten ongelmien osalta kuitenkin lukumääräisesti pieniä. Suurimmaksi ongelmaryhmäksi nousevat ongelmat toimielinten kokoonpanoissa, näistä kertoo 22,8 % vastaajista. Kiintiösäännökseen usein kytketyt varajäseniin ja luottamustehtävien kasautumiseen liittyvät ongelmat näyttäytyvät marginaalisina. Ongelmia ilmeni odotettua vähemmän ja ne kuvastavat enemmänkin kunnan poliittista toimintakulttuuria.

Kiintiösäännöksen merkitys jäsenvalinnoissa on selvä, mutta sen merkitystä ei kuitenkaan voi pitää korostuneena. Jäsenvalinnoissa vaikuttavien tekijöiden joukossa tärkeimmäksi nousee asiantuntemus sukupuolen sijoittuessa vasta viidenneksi. Kiintiösäännöstä pidetään yhtä pätevänä perusteena toimielimen jäsenyydelle kuin esimerkiksi puolueen jäsenyyttä. Lisäksi se nähdään keinona päästä toimielimeen, jossa voidaan sitten osoittaa asiantuntemus ja pätevyys.

Tutkimus ei tuottanut perusteita kiintiösäännöksen poistamiselle, ei edes lieventämiselle. Valinnat eivät toteutuisi vieläkään luonnostaan. Kiintiösäännöksen myötä naispuolisten jäsenten määrä on kasvanut selvästi perinteisissä miesvaltaisissa lautakunnissa. Perinteiset käsitykset naisten ja miesten aloista paljastuvat kuitenkin edelleen sitkeästi eläviksi. Miesten parempiin edellytyksiin hoitaa teknisen lautakunnan käsittelemiä asioita uskoo yhä edelleen lähes kolmannes. Naisten parempaan menestymiseen pehmeissä lautakunnissa (so. terveydenhuolto, sosiaaliala ja koulutus) uskoo vielä suurempi osuus (40,9 %). Miehet suhtautuvat asiaan huomattavasti naisia perinteisemmin.

Parviainen pitää kiintiösäännöstä vuoden 1906 äänioikeusuudistuksen jälkeen merkittävimpänä uudistuksena naisten kunnallisen tason osallistumisen kannalta. Toistaiseksi kiintiösäännös on palvellut enemmän naisten etuja, mutta tutkimus antaa viitteitä siitä, että tulevaisuudessa kiintiösäännös turvaa entistä enemmän myös miesten osallistumista yhteisten asioiden hoitoon.
Tulosta