Haku tältä sivulta. Asiantuntija- ja väitöskirjatietokannoissa on oma hakutoiminto.

Väitöskirjahaku

Web sisällön esitys

Voit täyttää yhden tai useamman hakukentän. Jos haluat  selata kaikkia tietokannan väitöskirjoja, jätä kaikki kentät tyhjiksi ja paina "Hae". Hakutulos tulee näkyviin sivun alaosaan. Valitsemaasi hakutuloslinkkiä näpäyttämällä saat näkyviin kirjan tarkemmat tiedot ja useimmista myös yhteenvedon. Voit halutessasi vaihtaa hakutuloksen kieltä sivun yläosan kielivalikosta. Asiasanoitus puuttuu monista väitöskirjoista ja siksi asiasanahaku on osin puutteellinen.

publicationSearch
Tekijän nimiKilpeläinen, Arja
TyyppiVäitöskirja
NimekeNaiset paikkaansa etsimässä : aikuiskoulutus naisen elämänkulun rakentajana
Julkaisuvuosi2000
YliopistoJyväskylän yliopisto
TiedekuntaYhteiskuntatieteellinen tiedekunta
Laitos/oppiaineSosiologia
JulkaisukieliSuomi
ISBN951-39-0648-5
ISSN0075-4625
KustantajaJyväskylän yliopisto
KustannuspaikkaJyväskylä
Asiasanatkoulutus; aikuisopiskelu; identiteetti; muutos
YhteenvetoMikä saa aikuisen naisen palaamaan ammatilliseen koulutukseen, ja mitä siitä seuraa? Millaisia merkityksiä koulutuksella on naisille itselleen, ja miten se muuttaa naisten elämää?

Ei ole olemassa mitään erityistä naisaikuisopiskelijatyyppiä, vaan koulutukseen hakeutumisen syyt ovat aina yksilöllisiä, Arja Kilpeläinen toteaa väitöskirjassaan. Hyvin erilaisissa elämäntilanteissa elävät naiset ovat toteuttaneet kouluttautumisprojektinsa. Koulutus on oman elämän pohdinnan ja arvioinnin vaihe, jossa käsitykset itsestä tai omasta elämästä muuttuvat, ja elämään lähdetään hakemaan uusia uria. Koulutuksella naiset etsivät paikkaansa työelämässä, perheessä ja ”omassa itsessään”.

Joitakin yhteisiä syitä koulutukseen hakeutumiseen kuitenkin löytyy. Tutkimuksen mukaan koulutus naisen elämänkulun rakentajana on ns. toinen mahdollisuus. Aikuiskoulutuksella voi paikata nuoruusaikaisen koulutuksen puutteita ja tyydyttää unelmia ja haaveita. Koulutus tuottaa myös uusia mahdollisuuksia työmarkkinoille ja laajemminkin yhteiskunnassa toimimiseen. Toiseksi aikuiskoulutus on muutostekijä naisen elämänkulussa. Koulutustasoaan kohottamalla naiset hakevat muutosta sekä aikaisempaan työuraansa että omaan elämäänsä. Ne naiset, joilla ei ole ollut vakinaista virkaa, pyrkivät koulutuksen avulla kiinnittymään työmarkkinoille. Toisaalta naiset pyrkivät koulutuksella muuttamaan aikaisempia asemiaan työelämässä tavoitteenaan paremmin palkattu, vaativampi, vastuullisempi ja arvostetumpi työ. Koulutus mahdollistaa myös alueellisen liikkumisen. Koulutuksella naiset hakevat kuitenkin myös etäisyyttä perheeseen ja työhön. Koulutus on keino parantaa elämän sisältöä ja laatua. Se on joillekin myös elämän uudelleen rakentamisen väline. Kolmanneksi aikuiskoulutus on naisille selviytymistekijä. He pyrkivät koulutustasoaan kohottamalla säilyttämään työmarkkina-asemansa sekä takaamaan elämänsä sujuvuuden.

Henkilökohtaisten syiden lisäksi tutkittavien naisten kouluttautumiseen vaikutti myös koulutusjärjestelmän murros. Tähän vaiheeseen osui mm. lähihoitajakoulutuksen alkaminen toisella asteella ja ammattikorkeakoulutuksen käynnistyminen sekä se, että kyseessä oli viimeinen kaksi- ja puolivuotinen sairaanhoitajakoulutus. Naiset olettivat oman työllisyystilanteensa heikkenevän ja määräaikaisten työsuhteiden päättyvän. Toisaalta naiset pelkäsivät ammattirakenteen muuttuvan siten, että perushoitajan virat muuttuvat sairaanhoitajien viroiksi. Jotkut tutkituista naisista kertoivat myös hoitotyön sisällöllisten vaatimusten vaikuttaneen kouluttautumispäätökseen.

Tutkimuksen mielenkiintoisimpana tuloksena pidän esille tullutta ajan niukkuuden ja väsymyksen tunteiden ja toisaalta virkistymisen ja nuorentumisen tunteiden välillä on jännitettä. Naisten kokemus ajan niukkuudesta ja väsymisestä syntyi opiskelun ja muun elämän yhteensovittamisesta. Virkistymisen ja nuorentumisen kokemukset puolestaan johtuivat sisäisestä muutoksesta, joka seurasi uuden sfäärin ja uuden subjektiivisen tilan ja roolin ottamisesta. Naisissa tapahtunut sisäinen muutos tuli kouluttautumisprojektin aikana näkyviin myös naisten ulkoisen habituksen muuttumisena. He alkoivat kiinnittää entistä enemmän huomiota pukeutumiseensa, meikkaukseensa ja kampaukseensa.

Opiskelun, perhe-elämän, työn ja vapaa-ajan yhteensovittaminen oli tutkittaville naisille keskeistä siitä huolimatta, että heidän opiskelunsa aloittamisen syynä oli elämänvaiheen kokeminen sopivaksi opiskelulle. Naiset pyrkivät saamaan opintojensa aloittamiselle perheensä hyväksynnän. Perhesopimuksilla ja neuvotteluilla pyrittiin varmistamaan arjen sujuminen opintojen aikana sekä tilan saaminen opiskelulle. Naiset kuitenkin kokivat, ettei heillä koulutuksen aikana ollut riittävästi aikaa perheelle, ystäville ja harrastuksille. Opiskelunsa kielteisimpinä vaikutuksina naiset pitivätkin taloudellisten menetysten ohella ajan vähyyttä ja uupumistaan.

Naisten perhesidos aiheutti heille syyllisyyttä ja riittämättömyyden tunteita suhteessa lapsiin, ja koulutuksen edetessä lisääntyivät myös ongelmat puolison kanssa. Perinteinen kotitöiden jako säilyi useimmissa perheissä koulutuksen aikana. Jos naiset eivät olleet onnistuneet muuttamaan perheen sisäistä työnjakoa, niin he ratkaisivat ristiriidan siten että alensivat kotitöiden tasoa sekä organisoivat arjen käytäntöjä uudella tavalla. Kaiken kaikkiaan koulutuksen aikana perheessä syntyneiden ristiriitojen ratkaisija näytti yleensä olevan nainen. Naiset vähensivät myös harrastuksiaan saadakseen aikaa opiskelulleen. Opiskelu näytti myös joissakin tapauksissa etäännyttävän entisistä ystävistä.

Koulutuksella naiset pyrkivät välttämään työmarkkina-asemiensa heikkenemisen tai työttömyyden. Muutama nainen pyrki myös kiinnittymään työmarkkinoille. Koulutuksen merkityksen naiset kokivat työmarkkinakelpoisuuden lisääjänä, työpaikan säilyttäjänä ja arvostetun ammatin mahdollistajana. Naiset kokivat koulutuksen lisäksi unelman mahdollistajana, elämänhallinnan välineenä ja selviytymisen resurssina.

Tutkittavat naiset olettivat uuden opistoasteen tutkinnon lisäävän heidän työmarkkinakelpoisuuttaan. Toisaalta he olettivat koulutuksen merkitsevän työpaikan säilymistä. Koulutuksella he näkivät uudistavansa omaa työtään ja tuottavansa uutta osaamista. Joillekin koulutus oli myös ns. toinen mahdollisuus saavuttaa toivottu ammatti ja toteuttaa ammatillinen unelma. Koulutusta pidettiin myös keinona sosiaaliseen kohoamiseen, parempaan palkkaan ja vastuullisempaan työhön. Enemmistö naisista kielsi kuitenkin kunnianhimonsa ja tasa-arvopyrkimyksensä. Taloudelliset kysymykset nousivat keskeisiksi naisten pohtiessa koulutukseen hakeutumista. Ne koettiin myös yhdeksi koulutuksen kielteisimmistä piirteistä. - Tulos osoittaa, että erilaisten tukijärjestelmien olemassaolo ja kehittäminen ovat merkittäviä aikuiskoulutuksen mahdollistajia, ja niillä on merkitystä koulutuksellisen tasa-arvon toteuttajina.

Myös oppilaitoksen sijainti näytti vaikuttavan merkittävästi koulutuspäätökseen. Alueellisesti hajautettu koulutustarjonta on perheellisen aikuisopiskelijan kannalta välttämätöntä, sillä aikuisopiskelijoille on tyypillistä pyrkiä asumaan kotona kouluttautumisprojektinsa aikana.

Ammatillisella aikuiskoulutuksella oli naisille kokonaisvaltainen merkitys. Se oli hyvin henkilökohtaista, sosiaalista ja jossain määrin myös tasa-arvoistavaa. Keskeisin koulutuksen henkilökohtainen merkitys naisille oli ihmisenä kasvaminen, itsenäistyminen sekä itsevarmuus ja itsetunnon kohoaminen. Koulutus toimi myös elämänhallinnan välineenä ja selviytymisen resurssina. Koulutuksen sosiaalinen merkitys tuli esille siten, että opiskelu toi elämään uusia ihmissuhteita ja uuden sosiaalisen roolin. Joidenkin opiskeluryhmän jäsenten väliset sosiaaliset suhteet kehittyivät opiskelun edetessä ystävyydeksi. Opiskeluryhmää naiset eivät kokeneet kiinteäksi. Ryhmän sisälle syntyneiden pienempien ryhmien sosiaalinen merkitys oli suurempi kuin varsinaisen opiskeluryhmän.

Koulutuksen tasa-arvoistavaa merkitystä tutkittavat naiset eivät mieltäneet kovinkaan hyvin. Useimmat tutkituista totesivat ainoastaan naisvaltaisen ja miesvaltaisten alojen palkkauserot. Tasa-arvonäkemykset työelämässä olivat puolestaan täysin vastakkaisia. Niihin näytti vaikuttavan ennen kaikkea naisten oman työhistorian kokemukset. Koulutuksen tasa-arvoistavaa vaikutusta perhe-elämään tutkittavat naiset eivät olleet myöskään tiedostaneet. Nykyisessä oppimiskäsityksessä ja opetussuunnitelmissa korostuu yksilöllisyys, joka näkyy koulutuksessa valinnaisuutena ja vapaaehtoisuutena sekä mahdollisuutena suorittaa opintoja eri oppilaitoksissa. Tämä on ristiriidassa tutkimustulosten osoittaman pitkäkestoisen ryhmäprosessin merkityksen kanssa.

Aikuisopiskelussa on myös yleistymässä tietotekniikan hyväksikäyttöön perustuva opiskelu. Opetuksen järjestelyin tulisi kuitenkin jatkossakin mahdollistaa mahdollisimman pitkäkestoiset ryhmäprosessit, jotka ovat yksittäisen oppijan kannalta monelta kannalta merkityksellisiä. Teksti: Jyväskylän yliopiston tiedotus 2000
Tulosta