Haku tältä sivulta. Asiantuntija- ja väitöskirjatietokannoissa on oma hakutoiminto.

Väitöskirjahaku

Web sisällön esitys

Voit täyttää yhden tai useamman hakukentän. Jos haluat  selata kaikkia tietokannan väitöskirjoja, jätä kaikki kentät tyhjiksi ja paina "Hae". Hakutulos tulee näkyviin sivun alaosaan. Valitsemaasi hakutuloslinkkiä näpäyttämällä saat näkyviin kirjan tarkemmat tiedot ja useimmista myös yhteenvedon. Voit halutessasi vaihtaa hakutuloksen kieltä sivun yläosan kielivalikosta. Asiasanoitus puuttuu monista väitöskirjoista ja siksi asiasanahaku on osin puutteellinen.

publicationSearch
Tekijän nimiMykkänen, Johanna
TyyppiVäitöskirja
NimekeIsäksi tulon tarinat, tunteet ja toimijuus
Julkaisuvuosi2010
YliopistoJyväskylän yliopisto
TiedekuntaKasvatustieteiden tiedekunta
Laitos/oppiaineKasvatustiede
JulkaisukieliSuomi
ISBN978-951-39-3802-4
ISSN0075-4625
KustantajaJyväskylän yliopisto
KustannuspaikkaJyväskylä
Asiasanatisäksi tuleminen; isyys; tunteet, tarinat, toimijuus
Linkki verkkojulkaisuun Mykkänen, Johanna 2010
YhteenvetoJohanna Mykkänen tarkasteli väitöskirjassaan, millaisia isäksi tulon tarinoita isät kertovat sekä mitä ja miten he puhuvat tunteistaan.

Halusta ja haluttomuudesta isäksi kerrotaan yhä avoimemmin. Se, millaisista lähtökohdista ja miten halukkaasti isäksi tullaan vaihtelee. Uutena ilmiönä tuli esille monen miehen voimakas halu isäksi. Nämä miehet olivat yli kolmekymppisiä, heillä oli vakituinen työpaikka ja takanaan eletty nuoruus. ”Se oikea” oli jo olemassa, tai sitä etsittiin lapsenhankintaa silmälläpitäen. Osa miehistä tuli isäksi yleisen normin mukaan, joka määrittää, että ennen lasta tulee olla parisuhde, asunto, työpaikka ja henkinen valmius isäksi tuloon.

Haastateltujen isien joukossa oli myös surullisia tarinoita, jotka eivät noudattaneet perinteistä kaavaa. Joidenkin isien tarinoissa oltiin surtu lapsettomuutta, toisissa lapsen menetystä. Isäksi saatettiin tulla myös sijoitetun lapsen myötä, vahingossa tai suunnitellusti myöhemmällä iällä. Yhtä ainoaa isäksi tulon polkua ei ole olemassa. Mykkänen muistuttaakin, että isyyden alkua ja uusia perhesuhteita tulisi ymmärtää, tukea ja vahvistaa näistä lähtökohdista käsin.

- ”Toive isyydestä huipentui Pekan kohdalla omaan syntymäpäivään, jolloin hän sai lahjapaperiin käärityn positiivisen raskaustestitikun. Parempaa lahjaa ei voinut toivoa.” Tällaiset tarinat kertovat siitä, että tuleva isä haluaa yhä useammin olla mukana h-hetkissä, ei vain passiivisena kuulijana tai tiedon vastaanottajana, Mykkänen kertoo.

Isyyden alku koettiin tunteikkaana ja useimmiten antoisana kokemuksena. Miehet pohtivat valmiuttaan ja taitojaan suhteessa nykypäivän isille osoitettuihin odotuksiin ja velvollisuuksiin. Tutkimuksessa korostui halu lapsen tuomaan elämänmuutokseen ja vastuuseen, jolloin voidaan vastuun taakan sijaan puhua vastuun nautinnosta.

Isäksi tuloa kuvailtiin miehen elämän käännekohdaksi, jota ei voi verrata mihinkään muuhun kokemukseen tai ihmissuhteeseen. Isyys oli mahdollisuus johonkin uuteen. Käännekohta saattoi tapahtua raskaustestistä kuultaessa, lapsen syntyessä tai kotiintulon jälkeen. Eräs isä totesikin: ”Sehän käänty ihan toiseen suuntaan pyörimään se elämä sen jälkeen”.

Vaikka isyydestä ei juuri puhuttu kavereitten kesken, niin miehinen ylpeys lapsesta näyttäytyi esimerkiksi erään 30-vuotiaana isäksi tulleen miehen toteamuksessa: ”Tää on entistä enemmän vaan sulkia hattuun, kun mä oon isä… Se oli mulle jotenki mun mieskuvaan niin se oli semmonen viimenen niitti.”

Synnytyshetkellä koettiin vahvaa yhteenkuuluvuutta ja aktiivista osallisuutta – toisaalta ulkopuolisuutta ja irrallisuutta. Varmuus omasta paikasta, tunteista ja toiminnasta vaihteli. Miehen kaksoisrooli korostui: miehen tuli olla lojaali puolisonsa toiveille, mutta samalla kuunnella ja toimia hoitohenkilökunnan ohjeiden mukaan.

Isät puhuivat synnytyksestä eri tavoin: eläytyvästi, epäröivästi, raportoiden tai huumorilla sitä värittäen. Eniten isissä oli eläytyjiä, joiden tunteikkaimpiin kertomuksiin kuului Valtteri (30 v): ”Mä ite olin puhissu siinä vieressä … jo puol tuntia hengittäny sillai …Mä parahdin itkuun, ihan, ihan älyttömään. Mä jossain vaiheessa tajusin kattoo, että kädet, jalat juu… Mä olin ite ihan vintti pimeenä siinä niin”.

Mykkänen haastatteli 27:ää esikoisisää (21-44-v) isyyden alun kokemuksista lapsen hankinnan suunnittelusta lapsen syntymään saakka. Teksti: Jyväskylän yliopiston tiedotus 2010
Tulosta