Haku tältä sivulta. Asiantuntija- ja väitöskirjatietokannoissa on oma hakutoiminto.

Väitöskirjahaku

Web sisällön esitys

Voit täyttää yhden tai useamman hakukentän. Jos haluat  selata kaikkia tietokannan väitöskirjoja, jätä kaikki kentät tyhjiksi ja paina "Hae". Hakutulos tulee näkyviin sivun alaosaan. Valitsemaasi hakutuloslinkkiä näpäyttämällä saat näkyviin kirjan tarkemmat tiedot ja useimmista myös yhteenvedon. Voit halutessasi vaihtaa hakutuloksen kieltä sivun yläosan kielivalikosta. Asiasanoitus puuttuu monista väitöskirjoista ja siksi asiasanahaku on osin puutteellinen.

publicationSearch
Tekijän nimiPääkkönen, Hannu
TyyppiVäitöskirja
NimekePerheiden aika ja ajankäyttö. Tutkimuksia kokonaistyöajasta, vapaaehtoistyöstä, lapsista ja kiireestä
Julkaisuvuosi2010
YliopistoTampereen yliopisto
TiedekuntaYhteiskuntatieteellinen tiedekunta
Laitos/oppiaineSosiaalipolitiikka
JulkaisukieliSuomi
ISBN978-952-244-247-5
ISBN elektr.978-951-44-8127-7
ISSN1798–8578
KustantajaTilastokeskus
KustannuspaikkaHelsinki
Asiasanatvapaaehtoistyö; lapset; kotityö; ajankäyttö; työaika; kiire
Linkki verkkojulkaisuun Pääkkönen, Hannu 2010
YhteenvetoAjan yhteiskunnallinen tarkkailu ja sääntely ovat osa teollisen yhteiskunnan muotoutumista ja sen aikapolitiikkaa. Ajankäytön tutkimuksen pitkä ja vahva historia Suomessa johtuu muun muassa siitä, että Suomi oli avoin sekä ajankäytön tutkimuksen länsimaisille suuntauksille että Neuvostoliiton aikaiselle systemaattiselle ajankäytön ja aikatalouden tutkimukselle. Suomi pääsi 1970-luvulla hyvin mukaan modernin aikatalouden, kansantalouden tasolle arvioitujen aikabudjettien tutkimukseen.

Tämä tutkimus fokusoituu palkkatyöyhteiskunnan vaiheeseen. Tutkimuksen aiheena on perheiden aika ja ajankäyttö. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää ensiksikin, miten ansio- ja kotityöajan muodostama kokonaistyöpanos jakautuu puolisoiden kesken työmarkkina-asemiltaan erilaisissa perheissä.

Vapaaehtoistyö on yhteiskunnallisesti hyödyllistä työtä ja tuottaa sosiaalista pääomaa. Tutkimuksessa tarkastellaan, millaisilla ihmisillä on sosiaalisen pääoman toimintoja, kuten sosiaalista kanssakäymistä, vapaaehtoistyötä ja naapuriapua. Lastenhoito on keskeinen ongelma-alue työn ja muun elämän yhteensovittamisessa. Tämä koskee myös kouluikäisiä lapsia ja heidän iltapäiviään.Tutkimuksessa selvitetään, miten koululaiset käyttävät aikaansa, ja kuinka laajaa on koululaisten yksinolo. Kiire vaikuttaa yksilöiden ja perheiden hyvinvointiin. Tutkimuksessa kysytään lopuksi, saadaanko haastattelututkimuksilla tietoa kaikkein kiireisimpien ihmisten arjesta?

Tutkimuksen aineistoina ovat Tilastokeskuksen ajankäyttötutkimusten päiväkirja- ja haastatteluaineistot vuosilta 1979 (n=6 057), 1987–1988 (n=7 758) ja 1999–2000 (n=5 332). Lisäksi tutkimuksessa käytetään Tilastokeskuksen vuosien 1981 (n=2 506), 1991 (n=4 378) ja 2002 (n=3 355) vapaa-aikatutkimusten sekä vuoden 2006 tieto- ja viestintätekniikan käyttötutkimuksen (n=2 923) haastatteluaineistoja. Kansainväliset vertailut perustuvat ajankäytön HETUS-tietokantaan sekä Eurostatin taulukoihin. Analyysimenetelminä käytetään keskiarvojen laskemisen ja ristiintaulukointien lisäksi logit-mallitusta.

Tulosten mukaan ansio- ja kotityöstä koostuva kokonaistyöaika jakautui melko tasaisesti sukupuolten kesken kahden ansaitsijan perheissä. Siten kaksoistaakka koskettaa sekä miehiä että naisia. Tulokset vahvistuivat myös, kun suomalaisten pariskuntien kokonaistyöaikaa verrattiin saksalaisiin, brittiläisiin ja espanjalaisiin. Sukupuolten välinen työnjako näkyi siinä, että kaikissa vertailumaissa miehet tekivät enemmän ansiotyötä kuin naiset ja naiset enemmän kotityötä kuin miehet.

Sosiaalisen pääoman toimintoihin käytetystä ajasta (vajaa tunti vuorokaudessa) suurin osa kului sosiaaliseen kanssakäymiseen. Vapaaehtoistyö ja naapuriapu eivät ole jokapäiväisiä toimintoja, joten niihin kului päivittäisestä ajankäytöstä yhteensä vain neljännestunti. Vapaaehtoistyötä tekivät eniten hyvin koulutetut ja työelämässä mukana olevat ihmiset. Naapuriavun antamisessa painottui lastenhoito. Omaa kotitalouttaan hoitavat olivat aktiivisin naapuriapua antava ryhmä. Vapaaehtoistyön tekeminen ja naapuriavun antaminen kasautuivat usein samoille ihmisille.

Lasten opiskeluun käyttämä aika väheni, ja vapaa-aika lisääntyi 1980-luvun lopulta 2000-luvun alkuun. Television katselu säilyi lasten suosituimpana vapaa-ajanviettotapana. Silti lähes kaikki lapset harrastivat liikuntaa viikoittain sekä talvella että kesällä. Lasten tietokoneen käytössä korostui sosiaalisuus. Sähköposti, pikaviestintä ja pelaaminen olivat lasten yleisimmät Internetin käyttötarkoitukset vuonna 2006. Koululaisten yksinolo ei ollut kovin laajaa. He viettivät päivästään vain suhteellisen vähäisen osan yksin kotona.

Aikapulaa koki valtaosa kokopäivätyössä käyvistä äideistä ja isistä. Vanhemmat olisivat halunneet olla enemmän lastensa kanssa. Isät olisivat halunneet enemmän aikaa kodin remontointiin. Myös liikuntaan, lukemiseen ja taideharrastuksiin olisi haluttu käyttää enemmän aikaa kuin niihin jäi. Vaikka työssään erittäin kiireiset henkilöt olivatkin jonkin verran aliedustettuina tutkimusaineistossa, parhaiten haastattelu- ja kyselytutkimuksiin vastaavat hyvin koulutetut ja hyvätuloiset.

Ajankäyttötutkimus tuo päiväkirjamenetelmänsä ansiosta esiin muissa tutkimuksissa usein piiloon jäävää tietoa yhteiskunnallisesti hyödyllisestä työstä, sen määrästä, jakautumisesta ja tekijöistä. Myös eri väestöryhmien, kuten lasten, elinoloista saadaan tarkkaa tietoa heidän itsensä kertomana. Katotutkimusten pohjalta nousee kuitenkin huoli siitä, miten huono-osaisten arkipäivästä saataisiin luotettavaa tietoa.
Tulosta