Haku tältä sivulta. Asiantuntija- ja väitöskirjatietokannoissa on oma hakutoiminto.

Väitöskirjahaku

Web sisällön esitys

Voit täyttää yhden tai useamman hakukentän. Jos haluat  selata kaikkia tietokannan väitöskirjoja, jätä kaikki kentät tyhjiksi ja paina "Hae". Hakutulos tulee näkyviin sivun alaosaan. Valitsemaasi hakutuloslinkkiä näpäyttämällä saat näkyviin kirjan tarkemmat tiedot ja useimmista myös yhteenvedon. Voit halutessasi vaihtaa hakutuloksen kieltä sivun yläosan kielivalikosta.

Väitöskirjojen asiasanoitus perustuu Yleiseen suomalaiseen asiasanastoon (YSA).  Väitöskirjatietokannan hakukentässä voi käyttää vain yhtä asiasanaa kerrallaan.

publicationSearch
Tekijän nimiMeriläinen, Raija
TyyppiVäitöskirja
NimekeValkolakki vai haalarit, vaiko molemmat - Koulutuspolitiikan vaikuttajien näkemykset toisen asteen kehityksestä
Julkaisuvuosi2011
YliopistoHelsingin yliopisto
TiedekuntaKäyttäytymistieteellinen tiedekunta
Laitos/oppiaineOpettajankoulutuslaitos
JulkaisukieliSuomi
ISBN978-951-97795-5-3
ISBN elektr.978-951-97795-6-0
ISSN1799-8697
ISSN elektr.1799-8700
KustantajaSuomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer
KustannuspaikkaHelsinki
Asiasanatlähihistoria; koulutuspolitiikka; tasa-arvo; koulutus; ylioppilastutkinto; toisen asteen koulutus; ammatillinen koulutus; haastattelut; miesvaltaisuus
Linkki verkkojulkaisuun Meriläinen, Raija 2011
YhteenvetoSuomalaiset koulutuspolitiikan vaikuttajat määrittelivät haastattelututkimuksessa toisen asteen koulutuspolitiikan muutosta 1990-luvulla. He vastasivat tutkimuskysymyksiin tasa-arvosta ja yleissivistyksestä. Tutkimuksen aikajana ulottuu hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisesta ja tasa-arvopolitiikan syntyvaiheista 2000-luvulle saakka. Tutkimuksen keskiössä on toisen asteen koulutuspolitiikka, joka käsittää tässä tutkimuksessa sekä lukiokoulutuksen että ammatillisen koulutuksen. Tutkimus etenee kronologisesti vuoden 1971 koulutuskomiteasta 1990-luvun nuorisoasteen kokeiluun. Äänensä tutkimukselle ovat antaneet toisen asteen koulutuspolitiikan vaikuttajat, jotka ovat olleet rakentamassa uudistuksia ja/tai päättäneet niistä. Haastateltujen joukko koostui ministereistä, kansliapäälliköistä, järjestöjen ja tutkimuksen edustajista sekä virkamiehistä.

Tutkimusmateriaalin voi ymmärtää kontekstuaalisina, menneisyydestä tehtyinä tulkintoina, joihin ovat vaikuttaneet sekä kertomuspaikka että -tilanne. Haastatellut kertoivat kokemuksiaan ja näkemyksiään koulutuspolitiikasta. He kuvasivat kerronnallaan tapahtunutta muutosta suhteessa tasa-arvoon ja yleissivistykseen. Kerronnalliset haastattelut loivat kuvaa toisen asteen muutok- sesta ja ylioppilastutkinnosta koulutuspolitiikan muutosten hidastajana. Ylioppilastutkinnosta tuli todellisuutta ammatillisen koulutuksen opiskelijoille vasta 1990-luvulla.

Tutkimuksessa haastatellut nimesivät ne henkilöt, jotka heidän mielestään olivat vaikuttajia ja päättäjiä suomalaisessa koulutuspolitiikassa. Tutkimus vahvistaa käsityksen, jonka mukaan päätöksentekijöiden piiri on pieni ja sillä on varsin samanlainen käsitys koulutuspolitiikan suurista arvoista eli yleissivistyksestä ja tasa-arvosta. Vain pieni osa vaikuttajista uskoi peruskoulu-uudistuksen mukaiseen yhtenäiseen toisen asteen koulutukseen eli edusti näin radikaalia tasa-arvon näkemystä.

Ylioppilastutkinnon tavoin myös yleissivistyksen vaatimus on toiminut jarruna yhtenäisen toisen asteen kehittämisessä. Tutkimuksen mukaan yritys lisätä ammatillisen koulutuksen yleissivistävyyttä sai niin järjestöt kuin muut vaikuttajat vastustamaan kehitystä vielä 1980-luvulla. Ammatillisesta koulutuksesta muodostui korkea-asteen opintoihin johtava väylä vasta nuorisoasteen kokeilussa 1990-luvulla, ammattikorkeakoulun vakinaistamisen yhteydessä.

Tutkimuksessa nousi esiin kolme vaikuttajatahoa: opetusministerit, virkamiehet ja järjestöt. 1990-luvun koulutuspolitiikan ministeri- ja virkamiestaustainen vaikuttajakaarti oli miesvaltaista, joukkoon mahtui vain muutama nainen. Järjestöjen edustajat osallistuivat komitealaitoksen aikana aktiivisesti koulutuspolitiikkaan, mutta komitealaitoksen alasajo heikensi hetkeksi niiden asemaa. 1990-luvulla järjestöt palasivat koulutuspolitiikan näyttämölle. Varsinkin Suomen yrittäjät, Suomen Lukiolaisten Liitto ja työnantajajärjestö saivat lisää vaikutusvaltaa.

Tutkimukseen osallistuneet suhtautuivat uusliberalismiin kaksijakoisesti. Suuri osa vaikuttajista kielsi sen olemassaolon. Poikkeuksen tekivät tutkijat ja järjestöjen edustajat, joiden mielestä uusliberalismi ohjasi 1990-luvun koulutuspolitiikkaa.
Tulosta