Haku tältä sivulta. Asiantuntija- ja väitöskirjatietokannoissa on oma hakutoiminto.

Väitöskirjahaku

Web sisällön esitys

Voit täyttää yhden tai useamman hakukentän. Jos haluat  selata kaikkia tietokannan väitöskirjoja, jätä kaikki kentät tyhjiksi ja paina "Hae". Hakutulos tulee näkyviin sivun alaosaan. Valitsemaasi hakutuloslinkkiä näpäyttämällä saat näkyviin kirjan tarkemmat tiedot ja useimmista myös yhteenvedon. Voit halutessasi vaihtaa hakutuloksen kieltä sivun yläosan kielivalikosta.

Väitöskirjojen asiasanoitus perustuu Yleiseen suomalaiseen asiasanastoon (YSA).  Väitöskirjatietokannan hakukentässä voi käyttää vain yhtä asiasanaa kerrallaan.

publicationSearch
Tekijän nimiKaartinen, Aija
TyyppiVäitöskirja
NimekeKansan raittiudeksi ja kotien onneksi : Naisten kieltolakimielipiteet ja toiminta kieltolain puolesta ja sitä vastaan 1919 - 1932
Julkaisuvuosi2011
YliopistoHelsingin yliopisto
TiedekuntaValtiotieteellinen tiedekunta
Laitos/oppiaineTalous- ja sosiaalihistoria
JulkaisukieliSuomi
ISBN978-952-222-323-4
ISSN1238-3503
KustantajaSuomalaisen kirjallisuuden seura
KustannuspaikkaHelsinki
Asiasanatalkoholijuomat; 1930-luku; diskurssianalyysi; naiset; kieltolait; alkoholipolitiikka; myynti: lainsäädäntö; julkinen keskustelu; naishistoria; alkoholikulttuuri; mielipiteet; kansanäänestykset; alkoholi; lehdistökirjoittelu; raittiusliikkeet; 1920-luku; historia
YhteenvetoLEHDISTÖTIEDOTE

Naiset ratkaisivat kieltolain kohtalon

Mikä merkitys naisten mielipiteillä ja toiminnalla oli kieltolain kohtalolle? Naisten mielipiteet ovat erityisen kiinnostavia, koska yleinen käsitys niistä muuttui niin radikaalisti: oletettu kieltolain sataprosenttinen kannatus osoittautuikin vuoden 1931 kansanäänestyksessä vastustukseksi. Yli 65 prosenttia äänestykseen osallistuneista naisista halusi purkaa kieltolain kokonaan. Eräs tärkeimmistä kansanäänestykseen johtaneista mielenilmaisuista oli lähes 120 000 naisen keväällä 1931 allekirjoittama kieltolain vastainen adressi.

Kaartinen purkaa myyttistä miehistä ja kosteaa kieltolakikuvaa. Kaartisen mukaan kieltolain kumoamisessa ei ollut kysymys siitä, että naiset halusivat itse vapaasti ja laillisesti juoda.

- Maalais- ja työläisnaisille se ei missään tapauksessa ollut sopivaa, Kaartinen toteaa.

Naisten kieltolakikeskustelun keskeisimpänä teemana olikin, minkälainen alkoholilainsäädäntö minimoi juomisesta tulevat haitat. Estikö kieltolaki isiä, aviomiehiä ja poikia juomasta?

Kieltolakitaistelun rintamat asettuivat sukupuolen ohella linjoille kaupunki-maaseutu, porvarilliset-työväki, ruotsinkieliset-suomenkieliset. Kieltolakikansanäänestys osoitti, että keskustelussa tehdyt rajanvedot eivät kanavoituneetkaan luokittelujen mukaiseksi poliittiseksi toiminnaksi. Myös kieltolain tukipilareina pidetyissä työväestössä, maalaisissa, sisämaan asukkaissa ja suomenkielisissä oli suuri joukko kieltolakia vastustavia tai laista välinpitämättömiä naisia.

Kieltolakikeskustelussa naiset perustelivat osanottonsa yhteiskunnalliseen keskusteluun satavuotiaalla koti- ja perhekeskeisellä aatteellisella jatkumolla, johon liitettiin myös moraalin ja sosiaalipolitiikan kysymykset.

- Toisaalta naiset esiintyivät työssäkäyvinä veronmaksajina ja äänestävinä, tasa-arvoisina kansalaisina, Kaartinen sanoo.

Mediassa ja järjestöissä puolustettiin raittiutta ja kieltolakia lähes kieltolakiajan loppuun saakka. Julkisesti kieltolaista esitetyt mielipiteet olivat ristiriidassa yksityisesti ja seurapiirijulkisuudessa esitettyjen näkemysten kanssa. Kieltolaki ei juurinut alkoholinkäyttöä pois molempien sukupuolten eliitin ja työläis- ja talonpoikaismiesten tapakulttuurista.

Kaartisen pääasiallisena lähdeaineistona on lehdistökeskustelu. Sitä täydentävät nais- kieltolaki- ja raittiusjärjestöjen materiaalit sekä kirjeet, päiväkirjat, muistelmat ja kieltolakiajasta kertovat tilastot. Kaartinen valitsi aineistonsa siten, että se valottaa tutkimuskysymystä tutkimusajankohdan tärkeimpien yhteiskunnallisten jakolinjojen eri puolilta. Keskittyminen naisiin tutkimuskohteena ei sulje kokonaan miehiä pois. Lähdeaineiston teksteissä ja tulkinnoissa suoremmin ilmenevän naisen paikan ohella piirtyy ikään kuin varjokuvana esiin myös miehen paikka.

-Kieltolain väitetään edelleen vaikuttavan sekä nykyiseen alkoholipolitiikkaamme että alkoholikäsityksiimme, Kaartinen väittää.

- Jos halutaan vaikuttaa alkoholikulttuuriin, pitkälle menneisyyteen ulottuva perspektiivi olisi hyvä olla hallussa. Mentaliteettien muutos, josta alkoholikulttuurin muutoksessa on pitkälti kyse, on erittäin hidasta.

Kieltolain syntyä, sen aikaista keskustelua ja toimintaa ja lain purkamista koskevia tutkimuksia leimaa usein sukupuolisokeus: sukupuolta ei nosteta esille yhteiskunnallisena tekijänä. Perinteisellä lähestymistavalla tehty tutkimus on ikään kuin huomaamattaan unohtanut naiset. Sukupuoli on niin keskeinen kategoria yhteiskunnassa, että se on syytä tiedostaa missä tahansa historiallisessa tai yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa. Naisten ja miesten päihteitä koskevat käsitykset ovat olleet ja ovat edelleenkin hyvin paljon toisistaan poikkeavat. Siksi erityisesti päihteitä ja päihdepolitiikkaa koskevissa tutkimuksissa sukupuolta ei voi jättää huomiotta.

Populaari- ja tutkimuskirjallisuudessakin usein esiintyvä käsitys on, että suomalainen humalahakuinen alkoholikulttuuri ja rajoittava alkoholipolitiikka olisivat jotakin täysin ainutlaatuista, suomalaiskansallista. Näin ei suinkaan ole. Suomen alkoholipolitiikan kehitys asettuu oikeisiin mittasuhteisiinsa vasta kansainväliseen kehitykseen vertailemalla. Kaartisen tutkimus asettaa Suomen kieltolain kansainväliseen viitekehykseensä.
Tulosta