Haku tältä sivulta. Asiantuntija- ja väitöskirjatietokannoissa on oma hakutoiminto.

Väitöskirjahaku

Web sisällön esitys

Voit täyttää yhden tai useamman hakukentän. Jos haluat  selata kaikkia tietokannan väitöskirjoja, jätä kaikki kentät tyhjiksi ja paina "Hae". Hakutulos tulee näkyviin sivun alaosaan. Valitsemaasi hakutuloslinkkiä näpäyttämällä saat näkyviin kirjan tarkemmat tiedot ja useimmista myös yhteenvedon. Voit halutessasi vaihtaa hakutuloksen kieltä sivun yläosan kielivalikosta.

Väitöskirjojen asiasanoitus perustuu Yleiseen suomalaiseen asiasanastoon (YSA).  Väitöskirjatietokannan hakukentässä voi käyttää vain yhtä asiasanaa kerrallaan.

publicationSearch
Tekijän nimiHolli , Anne
TyyppiVäitöskirja
NimekeDiscourse and Politics for Gender Equality in Late Twentieth Century Finland.
Julkaisuvuosi2003
YliopistoHelsingin yliopisto
TiedekuntaValtiotieteellinen tiedekunta
Laitos/oppiaineValtio-oppi
JulkaisukieliEnglanti
KustantajaActa Politica 23, Department of Political Science, Helsinki University Press
KustannuspaikkaHelsinki
Asiasanatvaltio: valtio-oppi; feministinen tutkimus; sukupuoli; diskurssi; politiikka; naiset; tasa-arvo; tasa-arvopolitiikka; tasa-arvoelimet
YhteenvetoSukupuolten tasa-arvon nimissä: diskurssit ja politiikka Suomessa 1900-luvun loppupuolella

Artikkeliväitöskirjassa analysoitiin suomalaisia tasa- arvodiskursseja ja -politiikkaa 1960-luvun lopulta 2000-luvun taitteeseen. Siinä tarkasteltiin kolmea kysymystä: Miten sukupuolten tasa-arvosta on puhuttu ja miten nämä tavat ovat muuttuneet? Miten tasa-arvoelimet ja naisliikkeet ovat toimineet tavoitteidensa puolesta ja millaisia vaikutuksia niillä on ollut? Millaisia mahdollisuuksia naisilla on ylipäätään toimia tasa-arvon käsitteen, julkisen politiikan ja valtion kautta?

Tutkimuksessa luonnosteltiin poststrukturalis-vaikutteisempaa versiota feministis-diskursiivisesta tasa-arvoanalyysistä, jossa sukupuolten tasa-arvoa tarkastellaan osana yhteiskunnallisia puhumoita ja huomiota kiinnitetään sen poliittisiin vaikutuksiin ja seurauksiin. Aineistoina käytettiin tasa-arvoelinten ja naisliikkeiden kannanottoja, parlamentaariseen lainvalmisteluun liittyviä asiakirjoja, lehdistömateriaalia ja haastatteluja. Metodisesti työssä sovellettiin erilaisia tekstianalyysin menetelmiä.

Tutkimus kuvasi suomalaisen tasa-arvokäsityksen ja - keskustelun muutoksia 1970-luvulta 1990-luvulle. 1970-luvun miehiseen normiin kiinnittynyt tasa-arvo muuntui 1980-luvulla - osin Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan ansiosta - radikaalimmaksi käsitteeksi, jota naiset saattoivat käyttää muutoksen argumenttina sukupuolierostaan luopumatta. Samalla tasa-arvo alkoi laajeta yleisemmin hyväksytyksi yhteiskunnalliseksi normiksi. 1990-luku käänsi suunnan: käsitteen muutospotentiaali kaventui, kun tasa-arvo alettiin mieltää suomalaisen yhteiskunnan jo-läsnäolevaksi piirteeksi. Tämä legitimoi myös käsitystä, että tasa-arvon eteen ei ollut enää tarpeen tehdä mitään.

Tulokset osoittivat myös, että kansainvälisesti katsoen suomalaiset naisliikkeet ovat olleet keskimääräistä menestyksekkäämpiä saamaan vaateitaan läpi politiikassa. Naisliikkeet pääsääntöisesti onnistuivat politiikan sisältöjen sukupuolittamisessa silloin, kun ne ylipäätään mobilisoituivat jonkin asian puolesta tilanteessa, jossa päätöksenteon alajärjestelmä on vain suhteellisen suljettu ja vasemmisto hallitusvallassa. Analyysi viittasi kuitenkin siihen, että Suomessa poliittisen ympäristön piirteet vaikuttivat myös naisliikkeiden kykyyn mobilisoitua. Tasa-arvoelimet osoittautuivat erittäin tehokkaiksi naisliikkeiden vaateiden välittäjiksi valtioon päin, arvion mukaan siksi, että ne olivat usein osa suomalaisten naisten toiminnalle tyypillisiä "strategisia kumppanuuksia".

Analysoitaessa naisliikkeiden toiminnan tosiasiallisia vaikutuksia politiikan muuttumiseen käsitys sekä toiminnan tuloksekkuudesta että valtion responsiivisuudesta suhteellistui hieman: sekä prostituutiopolitiikassa että työllisyyskoulutuspolitiikassa naisten muutospyrkimykset törmäsivät eräänlaiseen näkymättömään muuriin. Naisliikkeiden tosiasiallinen vaikutus oli kuitenkin suurempi prostituutiopolitiikassa, kun taas työllisyyskoulutuksen suljettu päätöksenteko ja vahvat etujärjestöintressit sulkivat naiset ulos.

Empiiristen analyysien avulla tutkimuksessa pyrittiin antamaan myös osittaisia, paikannettuja vastauksia feminististä tutkimusta puhuttaneisiin kysymyksiin tasa-arvon käsitteen ja naisten ja valtion suhteen luonteesta. Tulokset voi tiivistää huomioon, että tutkimuksen tulisi välttää yksioikoisia näkemyksiä ja kiinnittää enemmän huomiota sekä tasa-arvon käsitteen että valtion monimuotoiseen ja kontekstisidonnaiseen luonteeseen.
Tulosta