Haku tältä sivulta. Asiantuntija- ja väitöskirjatietokannoissa on oma hakutoiminto.
Web sisällön esitys

Aborttikokemusten kuuleminen on asettumista elämän puolelle

Abortti kuuluu naisten oikeuksiin sivistysvaltioissa. Olisi päästävä eteenpäin naisten ja sikiöiden oikeuksien vastakkainasettelusta, ja annettava aborttikeskusteluissa tilaa naisten eettisille pohdinnoille, elämäntilanteille ja tunteille, toteaa huhtikuun 15. päivä Helsingin yliopistossa väittelevä Salome Tuomaala. Hänen väitöskirjansa ”Keskeytyksiä elämässä – naisten toimijuudet aborttikertomuksissa” käsittelee kokemuksia raskauden keskeyttämisestä.

Tutkijaa motivoi kysymys, mitä naisten on mahdollista tietää, tuntea ja puhua aborttitilanteissa niin, että heidät kuullaan ja heidän näkemyksensä otetaan tosissaan. Tutkimuksen aineisto koostuu 39 suomalaisen naisen aborttikertomuksista – sekä kirjoituksista että haastatteluista.

Raskaudenkeskeytykseen päädytään eri syistä


Aborttipäätösten taustalla on monia syitä. Tutkimusaineistossa kaksi naista kertoi toivotun raskauden keskeyttämisen perustuneen sikiödiagnostiikkaan. Muut kuvasivat raskauksien olleen ei-toivottuja.

Oma nuoruus tai vakiintumaton ja ajelehtiva elämäntilanne oli joillakin naisilla abortin taustalla. Aineistossa oli myös äitejä, jotka kokivat uuden raskauden mahdottomaksi. Heitä painoi huoli omasta jaksamisesta pienten lasten kanssa ja olemassa olevien lasten tarpeista. Osa naisista pelkäsi, että lapsen saaminen merkitsisi työpaikan menetystä. Myös epävakaat tai epäselvät parisuhteet koettiin lasten saamisen esteeksi.

Aborttipäätösten yhteydessä isyys ja äitiys eivät näyttäydy tasavertaisina.

– Äitiys ymmärretään valtavana vastuuna, jonakin, jonka valittuaan muiden asioiden valitseminen on vaikeaa. On mahdollista tulkita, että toisinaan äitiyden vastuu saatetaan kokea jaettunakin liian suureksi. Toinen näkökulma on, että naisten ensisijaisuus ja vastuullisuus vanhempina on rakennettu sisään äitiyteen ja perhe-elämään, Tuomaala pohtii.

Aborttilaki ongelmaton ja naisystävällinen?

On myös naisia, jotka eivät yksinkertaisesti tahdo lasta. Suomen aborttilainsäädännön mukaan naisen tahto tai halu ei ole riittävä syy aborttiin. Naisten on tämän vuoksi perusteltava abortti lääkärille niin sanottujen sosiaalisten syiden kautta. Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa abortin perusteeksi riittää alkuraskauden aikana naisen oma tahto.

– Nykyinen lainsäädäntö antaa lääkärille määrittelyvallan ja kaventaa naisten mahdollisuuksia eettiseen toimijuuteen, painottaa Tuomaala.

Aborttiin vaaditaan Suomessa kahden lääkärin lupa. Käytännössä aborttia ei yleensä evätä, mutta lupakäytäntö merkitsee, että lääkärillä on valta-asema suhteessa aborttia hakevaan naiseen. Tuomaala kyseenalaistaa käsityksen suomalaisen aborttilain ongelmattomuudesta ja naisystävällisyydestä.

Tunteiden jakaminen ongelmallista

Ennen varmojen ja helposti saatavilla olevien ehkäisyvälineiden aikaa naisten elämää sävytti voimakkaasti raskauden pelko. Monet naiset sairastuivat, vammautuivat ja jopa kuolivat laittomien aborttien seurauksena ennen vuoden 1970 aborttilainsäädäntöä.

Nuoremmilla sukupolvilla raskauden mahdollisuus saattaa painua taka-alalle ja jopa unohtua. Raskaus voi nykyisin olla hedelmällistä aikaansa eläville naisille järkytys ja oma ruumis saattaa tuntua yllätysraskauden vuoksi vieraalta.

Kulttuurissamme abortti mielletään traagiseksi tai dramaattiseksi asiaksi. Tuomaalan aineistossa tulee esiin, että kaikkien naisten aborttikokemus ei ole erityisen vaikea ja osalle abortti on helpotus. Monella on paljon ristiriitaisia tunteita. Toisista päätöksenteko on hirveää. Tehtyä aborttia myös surraan, vaikka päätöstä siitä pidettäisiin oikeana.

Aborttipäätöksen ja -kokemuksen aiheuttamille tunteille ei tunnu helposti löytyvän tilaa tai vastakaikua lähipiiristä ja asiantuntijoilta. Suomessa ei ole tutkittu aborttiin liittyvää terapian tarvetta, ja aiheesta on vähän suomenkielistä kirjallisuutta.

Uskonnollista ja hengellistä pohdintaa aborttikokemuksissa

Salome Tuomaalan väitöskirjan oppiala on uskontotiede, ja tutkimuksessa perehdytään uskonnon ja abortin suhteeseen. Aborttietiikan määrittelyssä uskonnolla on merkittävä rooli. Suomen evankelisluterilaisen kirkon piispojen kannanotto vuodelta 2008 ei vastusta suomalaista aborttilainsäädäntöä. Kannanotossa silti  todetaan, että sosiaalisin syin tapahtuvaan raskauden keskeyttämiseen liittyy vakavia eettisiä ongelmia.

Tuomaalan tutkimuksen mukaan naiset etsivät usein abortin yhteydessä elämän syvempiä merkityksiä juuri uskonnollisuuden ja hengellisyyden kautta. Naisten kokemukset suhteessa aborttiin eivät siis ole läpikotaisin maallistuneita. Suomessa ei kuitenkaan ole perinnettä, jossa aborttikokemuksia voitaisiin käsitellä uskonnollisin rituaalein tai muuten uskonnollisen merkityksenannon kautta.

Salome Tuomaala (2011) Keskeytyksiä elämässä – naisten toimijuudet aborttikertomuksissa. Helsinki: Helsingin yliopisto.

Kirjan voi myös tilata osoitteesta riku.t.hamalainen@helsinki.fi.

Laki raskauden keskeyttämisestä 24.3.1970/239

Rakkauden lahja. Piispojen puheenvuoro perheestä, avioliitosta ja seksuaalisuudesta. (2008) Helsinki: Kirjapaja. Kannanotto raskaudenkeskeytyksiin sivuilla 94– 97.

Teija Hautanen

12.4.2011

Tulosta

Bookmark and Share

Web sisällön esitys

FAKTARUUTU

Suomessa tehtiin vuonna 2009 noin 10 400 raskaudenkeskeytystä. Luku on Pohjoismaiden pienin, kun abortit suhteutetaan hedelmällisyysikäisten naisten määrään. Esimerkiksi Ruotsissa raskaudenkeskeytyksiä tehtiin 37 500 ja Tanskassa 16 200.

Ikäryhmässä 20-24 abortteja tehdään eniten.

Sosiaaliset syyt ovat selvästi yleisin peruste raskaudenkeskeytyksille. Sitä käytettiin yli 90 prosentissa tapauksista. Mahdollinen tai todettu sikiövaurio oli perusteena noin kolmessa prosentissa.

Yli kolmanneksella keskeytyspotilaista on takanaan yksi tai kaksi synnytystä.

Aborttien määrissä on huomattavia alueellisia eroja. Suhteessa hedelmällisyysikäisten naisten määrään niitä  tehtiin eniten Ahvenanmaan maakunnassa ja Länsi-Pohjan ja Lapin sairaanhoitopiirien alueella.

Pohjoismaiset raskaudenkeskeytykset 2009. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Raskaudenkeskeytykset 2009. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Tulosta