Lasten kotihoidon tuki on köyhyysriski äideille

Suomalainen lasten kotihoidon tuki on jäykkä ja vanhentunut. Se voi olla myös köyhyysloukku äideille, todetaan tuoreessa kirjassa ”Cash-for-Childcare: The Consequences for Caring Mothers”. Tekijät Jorma Sipilä, Katja Repo ja Tapio Rissanen muistuttavat myös, että suosittu kotihoidon tuki jättää osan lapsista varhaiskasvatuksen ulkopuolelle.


LEHDISTÖTIEDOTE

Suomalainen lasten kotihoidon tukimalli on saanut osakseen runsaasti kansainvälistä kritiikkiä. Ennen muuta tuen on nähty olevan ristiriidassa naisten työllisyyden, uralla etenemisen, sukupuolten tasa-arvon tavoittelun ja kansantalouden menestymisen kanssa. Vanhempien keskuudessa järjestelmä on kuitenkin ollut hyvin suosittu.

Kun mallin on sanottu vahingoittavan nimenomaan äitien etuja, on nyt tutkittu sekä tuen konkreetteja seurauksia äideille että heidän motiivejaan: miksi äidit päättävät jäädä kotiin? Lisäksi kysyttiin, miltä kotihoidon tuen perustelu ja etuudet näyttävät politiikan ja julkistalouden maailmasta käsin? Millaisia ratkaisuja on muissa maissa omaksuttu?

Lähes kaikki suomalaiset äidit ottavat vastaan kotihoidon tukea lyhyen aikaa vanhempainrahan päätyttyä. Pitkään kotihoidon tukea käyttävät kuitenkin useimmin äidit, joiden työura on niukka ja työllistyminen vaikeaa. Etuuden pienuus tuottaa köyhyyttä lapsiperheissä. Asetelma vaikeutuu, jos äiti hoitaa useita lapsia peräjälkeen ja hänen poissaolonsa työmarkkinoilta pitkittyy. Avioeron sattuessa hänen tilanteensa on erityisen hankala. Kotihoidon tuki muodostuu köyhyysloukuksi äidille, ei isälle.

Valitessaan kotihoidon tuen äidit ovat tietoisia taloudellisesta uhrauksestaan, mutta pitävät sitä arvovalintana. On tärkeämpää nähdä oman lapsen kasvavan kuin ansaita paljon rahaa. Toinen olennainen motiivi valintaan on, ettei työelämää ole suunniteltu pienten lasten vanhempia eikä varsinkaan yksinhuoltajia varten.

Yksi suomalaiseen mallin ongelma on lasten jääminen varhaiskasvatuksen ulkopuolelle. Nykytutkimus painottaa, että mitä nuorempi lapsi on ja mitä huonompi hänen sosiaalinen taustansa, sitä enemmän hän hyötyy varhaiskasvatuksesta.

Lasten kotihoidon tukeminen vastaa perusteltuun tarpeeseen, mutta järjestelmä ei saisi tuottaa pitkävaikutteisia ongelmia. Norjan kotihoidon tukimalli ratkaisee monta Suomen mallille tyypillistä ongelmaa. Norjassa voi valita sekä kotihoidon tuen että päivähoidon, molemmat osa-aikaisina.  Äidit eivät jää kokonaan pois työmarkkinoilta eivätkä lapset varhaiskasvatuksesta. Tasa-arvokysymykset lientyvät ainakin hiukan. Päivähoitopaikkoja on tuotettava enemmän kuin Suomen mallissa, mutta veronmaksajiakin on enemmän. Ruotsin malli pitkine vanhempainrahakausineen taas tuottaa vähemmän köyhyyttä kuin Suomen malli.

Jorma Sipilä, Katja Repo & Tapio Rissanen (2010)(toim.) Cash-for-Childcare: The Consequences for Caring Mothers. Cheltenham: Edward Elgar.
 
SISÄLLYS

1. Introduction
Jorma Sipilä, Katja Repo and Tapio Rissanen
2. Cash vs Care: A Child and Family Policy Issue
Sheila B. Kamerman and Shirley Gatenio Gabel
3. Cash-for-Childcare: Unnecessary Traditionalism or a Contemporary Necessity?
Jorma Sipilä, Katja Repo, Tapio Rissanen and Niina Viitasalo
4. Finnish Child Home Care Allowance - Users´ Perspectives and Perceptions
Katja Repo
5. Cash-for-Childcare Schemes in Sweden: History, Political Contradictions and Recent Developments
Anita Nyberg
6. Cash-for-Care in Norway: Take-up, Impacts and Consequences for Mothers
Marit Rønsen and Ragni Hege Kitterød
7. Rationalities of Cash-for-Childcare: The Nordic Case
Minna Rantalaiho
8. The Paradox of Cash-for-Childcare: Are There Ways to Solve the Dilemma?
Katja Repo, Jorma Sipilä, Tapio Rissanen and Niina Viitasalo

30.12.2010