Ihmiskauppaan kytkeytyvän prostituution tunnistaminen haasteellista
Ihmiskaupassa on kyse toisen ihmisen hyväksikäyttämisestä, kontrolloimisesta ja alistamisesta. Se tuottaa miljardeja euroja, ja sitä pyörittävät usein rikollisryhmät. Ihmiskauppaan voivat syyllistyä myös uhrien omaiset, ystävät ja tuttavat. On arvioitu, että sadattuhannet joutuvat vuosittain ihmiskaupan uhreiksi Euroopassa. Valtaosa tunnistetuista uhreista on seksikaupan kohteita.
Seksikauppaan joutuvat ovat useimmiten naisia ja tyttöjä. Ihmiskaupparikoksiin syyllistyjistä suuri osa on miehiä, mutta myös monia naisia toimii muun muassa lähtömaassa rekrytoijina ja kohdemaassa uhrien vahteina ja parittajina.
Euroopan alueella moni uhri on lähtöisin Itä-Euroopasta ja entisen Neuvostoliiton alueelta, mutta ihmiskauppa tuo alueelle naisia Aasiasta ja Afrikastakin. Suomessa riskiryhmässä ovat esimerkiksi nigerialaiset prostituoidut. Ihmiskauppaa tapahtuu myös maiden sisäisenä.
Osalle ihmiskaupan uhreiksi joutuneista naisista on luvattu hyviä töitä määränpäässä. Osa taas tietää olevansa menossa prostituoiduiksi, mutta kohdemaassa tilanne muuttuu pakottamisen ja kontrollin kautta ihmiskaupaksi. Naisia voidaan hallita muun muassa fyysisellä ja seksuaalisella väkivallalla, psyykkisellä painostuksella, velkasuhteella, passien pois ottamisella ja uhkaamalla kotimaahan jäänyttä perhettä.
Suomen ihmiskaupan vastainen politiikka
Ihmiskauppa on ajankohtainen kysymys eurooppalaisessa ja suomalaisessa politiikassa. Euroopan neuvoston ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta tehdyn yleissopimuksen ratifiointi on meneillään, ja Euroopan parlamentti on antanut asiasta uuden direktiivin keväällä 2011.
Suomessa tehtiin vuonna 2005 ensimmäinen ihmiskaupan vastainen toimintasuunnitelma ja vuonna 2008 tarkennettu toimintasuunnitelma. Sen toimivuutta on nyt arvioinut sisäasiainministeriön asettama työryhmä. Se suosittaa, että ihmiskaupasta säädettäisiin erityislaki. Tällä hetkellä ihmiskauppaa torjuva lainsäädäntö on hajallaan kolmessa laissa: rikoslaissa, ulkomaalaislaissa ja maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta annetussa laissa, joka tunnetaan myös kotouttamislakina.
Lainsäädäntöhankkeen keskeisimmäksi päämääräksi työryhmä nostaa uhrien auttamisen tarkemman säätelyn. Prostituutioon kytkeytyvän ihmiskaupan osalta nähdään tarvetta selventää ihmiskaupan ja parituksen välistä rajanvetoa – eli on tarkennettava, millaisissa tapauksissa kysymys on ihmiskaupasta ja milloin parituksesta.
Suomessa on ihmiskaupan uhreille tarkoitettu auttamisjärjestelmä, joka toimii turvapaikanhakijoiden vastaanottojärjestelmän yhteydessä. Tähän mennessä auttamisjärjestelmään otetuista noin sadasta henkilöstä kolme neljäsosaa on ollut työvoiman hyväksikäytön uhreja ja loput prostituutioon pakotettuja. Suomen tilanne on kansainvälisesti poikkeuksellinen. Useimmissa Euroopan maissa valtaosa auttamistoimien piirissä olevista on seksikaupan uhreja.
Suomesta puuttuu vielä ihmiskaupan vastaista työtä käytännössä koordinoiva viranomainen. Uhrien tunnistamisesta ja auttamisesta eteenpäin palvelujärjestelmässä ei myöskään ole kattavaa ohjeistusta viranomaisille. Esimerkiksi poliisi ja työsuojeluviranomaiset tarvitsisivat tällaisen ohjeistuksen.
Ideologisesta keskustelusta kohti konkreettista ihmisoikeuksien toteuttamista
Ihmiskauppailmiön ja sen uhrien tunnistaminen on ongelmallista. Näin on erityisesti prostituutioon liittyvässä ihmiskaupassa. Tunnistamatta jääminen merkitsee, että uhri ei pääse auttamisjärjestelmään ja jää vaille ihmiskaupan uhreille kuuluvia oikeuksia. Ongelma on huomattu vähemmistövaltuutetun toimistossa, joka toimii kansallisena ihmiskaupparaportoijana.
– Ihmiskaupan määritelmä laissa on tulkinnanvarainen ja se on osoittautunut hankalaksi soveltaa. Nyt Suomessa tutkitaan ja tuomitaan ihmiskaupan piirteitä omaavia tapauksia muina rikoksina kuten parituksena, toteaa ylitarkastaja Venla Roth vähemmistövaltuutetun toimistosta.
– Laissa mainituista ihmiskaupan keinoista keskeisimmät ovat uhrin ”riippuvaisen aseman” ja ”turvattoman tilan” hyväksikäyttäminen. Käytännössä näiden arviointi on haasteellista. Milloin tulkitaan asema riittävän riippuvaiseksi tai turvattomaksi ja millaista näyttöä asiasta saadaan?
Ideologinen ja poliittinen keskustelu prostituutiosta ja prostituution luonteesta vaikuttaa ihmiskauppaan kytkeytyvän prostituution käsittelyyn ja ihmiskaupan uhrien oikeuksien toteutumiseen.
Rothin mukaan olisi tarpeen nähdä, että prostituutiota on monenlaista. Jos kaikki prostituutio määritellään lähtökohtaisesti naisiin kohdistuvaksi väkivallaksi, vaarana on, että yksittäisiin prostituoituihin kohdistuva todellinen ja vakavakin väkivalta jää paradoksaalisesti tunnistamatta ja käsittelemättä oikeusjärjestelmässä.
– Ideologisten kysymysten jälkeen myös feministien kannattaisi yhä enemmän keskittyä siihen, mitä prostituutiossa oikeasti tapahtuu ja miten ihmiskaupan uhrien ja prostituutiossa väkivaltaa kohdanneiden ihmisoikeudet voisivat toteutua nykyistä paremmin, Roth kehottaa.
Hän peräänkuuluttaa aiempaa uhrikeskeisempää ja käytännönläheisempää otetta ihmiskaupan vastaiseen toimintaan.
– Olisi pontevammin puolustettava ihmiskaupan uhrien ja väkivallan kohteeksi joutuneiden prostituoitujen seksuaalista itsemääräämisoikeutta ja ruumiillista koskemattomuutta. Prostituutioon ryhtyminen ei sisällä suostumusta kaikenlaiseen hyväksikäyttöön, väkivaltaan ja alistamiseen.
Yksi ongelma on, että paritusta koskevissa rikosprosesseissa uhreilla on useimmiten todistajan asema. Ihmiskaupan uhreilla on aina asianomistajan asema.
– Ihmiskaupan uhrien lisäksi myös parituksen kohteiden tulisi toisinaan saada asianomistajan asema rikosprosessissa. Heihin kohdistunut väkivalta pitäisi tuomita ja uhrien olisi saatava mahdollisuus asianmukaisiin korvauksiin. Parituksen kohteita tulisi joissakin tapauksissa myös ohjata ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmään, Venla Roth arvioi.
Teija Hautanen
4.5.2011
Lisätietoa
Ihmiskaupan vastaisen toimintasuunnitelman toimeenpanon arviointi sekä suositukset ihmiskauppaa koskevan lainsäädännön ja toimenpiteiden kehittämiseksi. Ihmiskaupan vastaisen toimintasuunnitelman ohjausryhmän loppuraportti (2011) Helsinki: Sisäasiainministeriö.
Ihmiskauppa ja siihen liittyvät ilmiöt sekä ihmiskaupan uhrien oikeuksien toteutuminen Suomessa [PDF]. Kansallisen ihmiskaupparaportoijan kertomus 2010. Helsinki: Vähemmistövaltuutettu.
Roth, Venla (2010) Defining human trafficking, identifying its victims: A study on the impacts and future challenges of the international, European and Finnish legal responses to prostitution-related trafficking in human beings. Turku: Turun yliopisto.
Sivustolle ihmiskauppa.fi on koottu tietoa ihmiskaupasta, sen tunnistamisesta ja avunsaantimahdollisuuksista.
