Ihmisoikeusliitto selvitti maahanmuuttajataustaisten lasten lähettämistä ulkomaille

Suomestakin lähetetään maahanmuuttajataustaisia lapsia ja nuoria vastoin tahtoaan vanhempien kotimaahan tai kolmansiin maihin. Lähettämisen syyt ovat tytöillä ja pojilla erilaisia. Poikia lähetetään ”jäähylle”, tyttöjä avioitumaan. Ihmisoikeusliiton tuore selvitys osoittaa, että kovin laajasta ilmiöstä ei kuitenkaan ole kyse.

Selvitystä varten otettiin yhteyttä noin 140 eri tahoon. Haastatellut tiesivät yhteensä 40 lasta tai nuorta, jotka on 2000-luvulla lähetetty todennäköisesti vastoin omaa tahtoaan pois Suomesta väliaikaisesti tai pysyvästi. Tapausten kirjo oli kuitenkin suuri.

Osassa tapauksista kyse on vanhempien perustelluista pyrkimyksistä puuttua tilanteeseen, jossa nuorella on koulunkäyntivaikeuksia, epäsosiaalista käyttäytymistä ja yleisiä elämänhallinnan vaikeuksia. Lähettämiseen liittyvät toteuttamistavat ja lapsen mielipiteen huomioiminen vaihtelevat merkittävästi. Parhaimmillaan lapsen mielipide otetaan huomioon ja olosuhteet järjestetään lapsen kasvua ja kehitystä tukevaksi. Pahimmillaan lapsen mielipidettä ei huomioida eivätkä olosuhteet tue lapsen kasvua ja kehitystä. Lapsi voi joutua heitteille ja vaarallisiin olosuhteisiin. Kokemus voi olla erittäin traumaattinen.

Vaikeimmissa tapauksissa nuori lähetetään vanhempien entiseen kotimaahan tai kolmanteen maahan vanhempien yksipuolisella päätöksellä. Kyse voi olla paitsi lapsen itsemääräämisoikeuden rajoittamisesta, myös vakavista rikoksista kuten lapsen huollon laiminlyönnistä lähettämällä lapsi vaarallisiin olosuhteisiin, vapaudenriistosta, pakkoavioliitosta, törkeästä pahoinpitelystä tms.

Sukupuolittunut ilmiö

Ilmiö näyttäytyy selvityksen valossa erittäin sukupuolittuneena. Poikien kohdalla lähettämisen taustalla on yleensä koulunkäyntivaikeudet tai epäsosiaalisen käyttäytyminen. Vanhemmat yrittävät ratkaista tilanteen lähettämällä teini-ikäisen nuoren kotimaahansa ”jäähylle”.

Teini-ikäisten tyttöjen lähettämisen motiivit ovat useimmiten toisenlaisia. Nuorten heräävä seksuaalisuus yhdistettynä liberaaliksi koettuun suomalaiseen yhteiskuntaan aiheuttaa joissakin maahanmuuttajaperheissä voimakkaita paineita nuorille tytöille ja naisille. Paineet voivat tulla paitsi vanhempien suunnalta, myös veljiltä tai muilta sukulaisilta tai yhteisöltä laajemminkin.Järjestettyihin tai pakotettuihin avioliittoihin puuttumista vaikeuttaa se, että nämä ulkomaille lähetetyt tytöt ovat usein jo täyttäneet 18 vuotta avioliiton tullessa ilmi Suomessa. 

Tapausten tarkkaa määrää ei tiedetä, eikä niiden luokittelukaan ei ole yksiselitteistä, koska lapsen/nuorten oma tahto ei välttämättä käy ilmi ulkopuolisille. Tapausten lukumäärän arvellaan olevan kasvussa, mikä liittynee maahanmuuttajaväestön ja monikulttuuristen avioliittojen lisääntymiseen.

Tiukempaa puuttumista kaivataan

Lapsen tai nuoren lähtö Suomesta tulee miltei aina ilmi esim. koulusta pois jäämisen myötä. Tapausten vastentahtoisuutta tai vapaaehtoisuutta on hankala arvioida. Lähdön syyt voivat jäädä pimentoon, vaikka lähtö olisi tapahtunut yllättäen. Mikäli vanhemmat ilmoittavat lapsen muuttaneen ulkomaille ja käyvän siellä koulua, eivätkä olosuhteet edellytä lastensuojeluilmoituksen tekemistä, voi tapauksen arviointi jäädä tekemättä.

Lastensuojeluilmoitus tulee nykyisen lainsäädännön mukaan tehdä, jos opettaja on tehtävässään saanut tietää lapsesta, jonka hoidon ja huolenpidon tarve, kehitystä vaarantavat olosuhteet tai oma käyttäytyminen edellyttää lastensuojelun tarpeen selvittämistä. Sitä, millaisia keinoja lastensuojelu näissä tilanteissa käyttää, onko riittäviä keinoja ylipäätään käytettävissä ja kuinka tehokkaita ne lopulta ovat, ei pystytty selvityksessä tutkimaan. Haastatteluissa tuli ilmi jossain määrin tyytymättömyyttä lastensuojelun passiivisuuteen tai ”hampaattomuuteen”.

Vaikuttaa siltä, että ulkomaille lähetettyjen lasten ja nuorten perään ei aktiivisesti kysellä. Lastensuojelutapauksia lukuun ottamatta tietoa tapauksista ei myöskään kerätä systemaattisesti. Raportissa korostetaankin keskitetyn tiedonkeruun tarvetta. Siinä kaivataan myös aktiivista palautustarpeen arviointia, viranomaisyhteistyön tehostamista ja lainsäädännön tarkistaminen lapsen ulkomaille lähettämisen estämiseksi. Ilmiön nostaminen yleiseen tietoisuuteen, keskeisten toimijoiden kouluttaminen sekä perheiden tukeminen lasten ja vanhempien vastakkainasettelun sijaan nähdään tärkeinä ennaltaehkäisemisen keinoina.

Selvitys on toteutettu haastattelututkimuksena maahanmuuttajille, maahanmuuttajajärjestöille ja keskeisille viranomaisille. Aiheesta ei ole tehty aikaisemmin vastaavaa katsausta. Selvityksen ovat tehneet Ihmisoikeusliiton pääsihteeri Kristiina Kouros ja asiantuntija Katja Grekula. Selvityksen toimeksiantaja on lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointipolitiikkaohjelman ministeriryhmä.

Lataa selvitys Ihmisoikeusliiton verkkosivuilta [PDF]

31.5.2010