Haku tältä sivulta. Asiantuntija- ja väitöskirjatietokannoissa on oma hakutoiminto.
Web sisällön esitys

Isälle lisää kiintiövapaata?

Vaikka perhevapaiden tasaisempi jako isien ja äitien kesken on yksi suomalaisen tasa-arvopolitiikan kestotavoitteista, olemme jääneet siinä suhteessa Pohjolan takapajulaksi. Suomalaiset isät käyttävät vanhempainvapaasta selvästi pienemmän osuuden kuin isät Ruotsissa, Norjassa ja Islannissa. Vanhempainvapaiden uudistamista selvittänyt työryhmä ei päässyt yksimielisyyteen tavasta, jolla isien kotona oloa lisättäisiin. Se esittää kolmea vaihtoehtoista mallia.

Vaikeaselkoinen nykyjärjestelmä

Ansiosidonnaisen vanhempainvapaan kesto on tällä hetkellä 305 päivää. Moneen kertaan parsittu ja hankalaksi koettu järjestelmä koostuu neljästä eri etuudesta: viimeistään viisi viikkoa ennen laskettua aikaa alkavasta äidille maksettavasta äitiysrahasta (105 arkipäivää), isälle maksettavasta isyysrahasta (1-18 arkipäivää), lasta hoitavalle äidille tai isälle maksettavasta vanhempainrahasta (158 arkipäivää) ja isäkuukaudesta (1-24 arkipäivää).

Isäkuukausi lanseerattiin vuonna 2003. Kun isä käyttää vanhempainrahakaudesta vähintään 12 viimeistä arkipäivää, hän saa ylimääräisen bonusvapaan. Bonusvapaan pituus oli aluksi kaksi viikkoa, mutta sitä pidennettiin sekä vuonna 2007 että 2010. Tällä hetkellä maksimimittainen isäkuukauden bonus on neljä viikkoa. Isäkuukautta ei tarvitse pitää heti vanhempainrahakauden jatkeeksi, vaan sen voi käyttää puolen vuoden sisällä vanhempainrahan loppumisesta. Edellytyksenä siirtämiselle on, että äiti tai isä hoitaa lasta kotona kotihoidontuella vanhempainrahakauden päättymisen ja isäkuukauden välisen ajan. Isäkuukauden käyttöön liittyviä ehtoja on moitittu tiukoiksi ja byrokraattisiksi.

Vanhempainvapaa päättyy siinä vaiheessa, kun lapsi on 9-10 kuukauden ikäinen. Keskivertoperheessä perhevapaata kuitenkin jatketaan kotihoidon tuella siihen saakka, kun lapsi on 1,5-2-vuotias.

Isien pitkät vanhempainvapaat harvinaisia

Vuonna 2009 kolme suomalaisisää neljästä käytti jotakin tarjolla olevista vanhempainvapaaetuuksista. Useimmilla käyttö kuitenkin rajoittuu isyyslomaan lapsen syntymän yhteydessä.

Isäkuukauden etuutta käytti noin viidennes isistä. Suuri osa isäkuukautta pitävistä isistä on kotona samaan aikaan äidin kanssa. Pitkälle vanhempainvapaalle jää vain aniharva suomalaisisä. Vähintään 100 etuuspäivää käyttäviä isien osuus oli vuonna 2009 alle 2 prosenttia.

Kiintiöt lisäävät isien kotona oloa

Pohjoismaiset vanhempainvapaat poikkeavat toisistaan niin keston kuin käytön ehtojenkin suhteen. Suomen vanhempainvapaa on korvaustasoltaan alempi ja kestoltaan lyhyempi kuin vapaat muissa Pohjoismaissa, lukuun ottamatta Islantia, jossa kausi on 9 kuukautta. Ruotsissa, Norjassa ja Islannissa osa vanhempainvapaasta on varattu isälle. Perhe menettää etuuden, jos isä ei sitä käytä.

Ruotsi oli ensimmäinen maa maailmassa, jossa säädettiin äitiysloman sijaan vanhempainvapaasta vuonna 1974. Jo silloin kampanjoitiin sen puolesta, että isät käyttäisivät osan vapaasta. Vuonna 1995 otettiin käyttöön 30 päivän isäkiintiö, jota ei voinut siirtää äidille. Vuonna 2002 kiintiötä pidennettiin 60 päivään. Vuodesta 2008 vanhempainvapaan tasan jakavat vanhemmat ovat voineet saada ns. tasa-arvobonuksen verovähennyksen muodossa.

Norjassa isäkiintiö on ollut käytössä vuodesta 1993 alkaen. Silloin sen pituus oli neljä viikkoa. Isälle kiintiöityä kautta on vuosituhannen vaihteen jälkeen pidennetty useampaan otteeseen. Tällä hetkellä se on 10 viikkoa. Heinäkuusta 2011 alkaen kiintiötä venytetään 12 viikkoon.

Islannin vanhempainvapaan pituus oli 2000-luvulle siirryttäessä vain 6 kuukautta. Keskustaoikeistolainen hallitus uudisti järjestelmää uuden vuosituhannen alussa radikaalisti. Vuodesta 2003 alkaen vanhempainvapaa pidennettiin 9 kuukauteen. Vapaa on jaettu kolmeen yhtä suureen osaan. Niistä yksi on korvamerkitty äidille, yksi isälle ja yhden käytöstä vanhemmat voivat sopia keskenään.

Tanskassa kahden viikon mittaisesta isäkiintiöstä säädettiin vuonna 1997, mutta konservatiivihallitus poisti kiintiön vuonna 2002 vanhempainvapaan pidennyksen yhteydessä.

Isäkiintiön merkitys näkyy, kun verrataan vanhempainvapaapäivien jakautumista isän ja äidin kesken eri Pohjoismaissa.

Isien osuus korvatuista vanhempainpäivärahapäivistä vuosina 2000 ja 2009 Suomessa ja muissa Pohjoismaissa

Islannissa isien osuus vanhempainvapaapäivistä oli vuosituhannen vaihteessa vaatimaton, vain 3 prosenttia. Radikaali isäkiintiö on tuottanut tulosta. Vuonna 2009 isät käyttivät vanhempainvapaista kolmanneksen. Ruotsissa isille korvattujen päivärahapäivien osuus on vajaan neljänneksen luokkaa. Siellä isät käyttivät jo vuonna 1990 vanhempainlomaa enemmän kuin suomalaisisät kaksikymmentä vuotta myöhemmin. Norjassakin isien osuus korvatuista päivistä ylittää 10 prosentin rajan. Tanska, josta vanhempainvapaan isäkiintiö puuttuu, jää näistä selvästi jälkeen.

Suomi on jumbosijalla: isät käyttävät kaikista vanhempainvapaapäivistä alle 7 prosenttia. Isät käyttävät lähinnä vain heille suunnattuja vapaita, vaikka Suomen nykyjärjestelmä mahdollistaisi vanhempainvapaan tasaisemman jaon. Perheiden oma valinnanvapaus on tuottanut hyvin yhdenmukaisia ratkaisuja. Sekä suomalaiset että muista maista saadut kokemukset osoittavat, että isien vanhempainvapaiden käyttö ei merkittävästi lisäänny ilman kiintiöintiä.

Vanhempainvapaan kehittämisen kolme mallia

Vanhempainvapaiden uudistamista selvittänyt työryhmä esittelee kolme eri mallia vanhempainvapaiden kehittämiseen. A-malli (4,2 + 6,3 + 2,6 kk) vastaa nykyjärjestelmää, mutta siinä isälle korvamerkittyä osuutta pidennettäisiin neljällä viikolla. B-malli (4,2 + 9 + 3 kk) pidentäisi sekä isän osuutta että vanhempainvapaata, jonka jakamisesta vanhemmat voivat vapaasti päättää. C-malli (6 + 6 + 6 kk) pidentäisi isän ja äidin osuutta sekä lyhentäisi vanhempainvapaata, jonka jakamisesta vanhemmat voivat vapaasti päättää.

Viimeksi mainitusta 6 + 6 + 6 –mallista on käyty vilkasta julkista keskustelua. Mallia ajavat mm. tasa-arvoasiain neuvottelukunta ja Akava. Puolueista RKP, Vihreät, Vasemmistoliitto ja Perussuomalaiset ovat ilmoittautuneet mallin kannattajiksi. Väestöliiton vuoden 2010 perhebarometriin vastanneista suomalaisista yli puolet piti 6 + 6 + 6 –mallia hyvänä.

Vanhempainvapaatyöryhmän muistio STM:n verkkosivulla

Lisätietoa:

KELA (2010): Isien osuus perhevapaista kasvaa hitaasti mutta varmasti [PDF]

THL (2010): 6+6+6 -malli vanhempainvapaan uudistamiseksi [PDF]

Ingólfur V. Gíslason & Guðný Björk Eydal (toim.) (2010): Föräldraledighet, omsorgspolitik och jämställdhet i Norden

Johanna Lammi-Taskula, Minna Salmi, Sanna Parrukoski (2009): Työ, perhe ja tasa-arvo

Minna Salmi, Johanna Lammi-Taskula, Johanna Närvi (2009): Perhevapaat ja työelämän tasa-arvo [PDF]

Anita Haataja (2009): Fathers' use of paternity and parental leave in the Nordic countries [PDF]


Sari Pikkala

14.3.2011

Tulosta

Bookmark and Share

Kuva: iStockphoto