Liikuntajohto ja urheiluseuratoiminta miesvaltaisia
Liikuntapäättäjien joukko on miehinen. Miehet harrastavat naisia enemmän urheiluseuroissa, ja naiset käyttävät miehiä enemmän yksityisten yritysten liikuntapalveluita. Miehet saavat naisia suuremman osan opetus- ja kulttuuriministeriön ja olympiakomitean apurahoista. Näin kertoo uusi raportti Liikunta ja tasa-arvo 2011. Selvitys tarkastelee tasa-arvotilannetta liikunnassa ja tarjoaa aineksia kehitystyöhön. Raportilla pyritään myös näyttämään, mitä liikunnasta ja tasa-arvosta tiedetään ja mitä ei.
Raportin teemoja ovat fyysinen aktiivisuus ja liikunta, huippu-urheilu, liikunnan talous, päätöksenteko ja johtaminen sekä kuntien liikuntapolitiikka. Lisäksi esitellään sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi tehtyjä toimenpiteitä ja annetaan konkreettisia esimerkkejä sukupuolivaikutusten arvioinnista liikunnan alalla.
Harrastuspaikat ja lajit sukupuolen mukaan jakautuneita
Kaikenikäiset pojat osallistuvat tyttöjä useammin urheiluseuratoimintaan. Myös miehet osallistuvat enemmän urheiluseuratoimintaan kuin naiset. Naiset harrastavat miehiä enemmän yksityisten yritysten liikuntapalveluissa. Yksityisten liikuntapalvelujen käytöstä on kuitenkin vasta vähän tietoa.
Naiset käyttävät miehiä enemmän kevyen liikenteen väyliä ja voimistelusaleja. Miehet puolestaan käyttävät enemmän palloilusaleja, jäähalleja ja rakennettuja ulkoliikuntapaikkoja.
Myös poikien ja tyttöjen lajivalinnoissa on selkeitä eroja. Poikien kolme suosituinta lajia ovat jalkapallo, jääkiekko ja salibandy. Tyttöjen lajiharrastusten osalta eri tutkimusten tulokset vaihtelevat. Jotkut lajit ovat selkeästi sukupuolittuneita. Jalkapallo ja jääkiekko ovat esimerkkejä perinteisestä miesten lajeista, joissa on pystytty merkittävästi lisäämään tyttöjen määrää viime vuosina.
”Kyse ei ole siitä, että kaikkien tyttöjen ja poikien pitäisi tehdä tai tahtoa samoja asioita. Mutta pitäisi antaa mahdollisuus valita”, tutkijat sanovat.
Pojat liikkuvat enemmän kuin tytöt ja poikien liikunta on fyysisesti raskaampaa. Aikuisena naiset ovat fyysisesti aktiivisempia eli ottavat enemmän askelia kuin miehet, mutta miesten liikunta on intensiivisempää. Organisoitu harrastaminen on lisääntynyt viime vuosina molemmilla sukupuolilla mutta enemmän tytöillä ja naisilla. Kokonaisuutena fyysisen aktiivisuuden ja liikunnan harrastamisen muutokset 2000-luvulla näyttäisivät olevan molemmilla sukupuolilla vähäisiä
Apurahoja enemmän miehille
Opetus- ja kulttuuriministeriö tukee suomalaisia huippu-urheilijoita myöntämällä vuosittain valmennus- ja harjoitteluapurahoja, joilla pyritään turvaamaan urheilijan mahdollisuus täysipainoiseen harjoitteluun. Vuodesta 2006, kun apurahojen jakautumista on tilastoitu sukupuolittain, naisten prosentuaalinen osuus apurahojen saajista on laskenut. Vuonna 2006 apurahan saajista 45 prosentti oli naisia, kun vuonna 2009 osuus oli laskenut 32 prosenttiin. Huipulla jo olevien urheilijoiden joukossa tuetaan tasaisemmin miehiä ja naisia kuin nuorten, huipulle vasta pyrkivien urheilijoiden joukossa.
Opetus- ja kulttuuriministeriön lisäksi huippu-urheilijoiden on mahdollista saada tukea olympiakomitealta. Se tukee vuonna 2011 yhteensä 341 urheilijaa. Luvussa eivät ole mukana palloilulajien urheilijat, koska heitä ei nimetä yksilöinä, vaan joukkueina. Vuonna 2011 olympiakomitean tukemista urheilijoista miehiä on 68 prosenttia ja naisia 32 prosenttia.
Liikuntapäättäjät seuroissa ja kunnissa usein miehiä
Viimeisen viidentoista vuoden aikana naisten määrä on hiljalleen lisääntynyt erilaisissa liikunnan johto- ja päätöksentekotehtävissä, mutta päättäjien joukko on kuitenkin edelleen miehinen.
Kattojärjestön Suomen Liikunta ja Urheilu eli SLU:n hallituksen kokoonpano oli vuonna 2009 sukupuolijakaumaltaan SLU-yhteisön tasaisin (53 % miehiä, 47 % naisia).
SLU-yhteisöön kuuluu kattojärjestö SLU ry:n lisäksi 114 jäsenjärjestöä, joten SLU-yhteisön lukujen voidaan ajatella kuvaavan liikuntakentän tilannetta kokonaisuudessaan. SLU-yhteisön hallitusten jäsenistä naisten osuus on noussut vuosien 1995–2009 välillä 16 prosentista 27 prosenttiin. Puheenjohtajissa naisten osuus on noussut 6 prosentista 15 prosenttiin ja toiminnanjohtajissa 13 prosentista 24 prosenttiin. Voimakkainta miespainotteinen päätöksentekovalta on lajiliitoissa.
Kuntien liikuntatoimen johtavista viranhaltijoista 69 prosenttia oli vuonna 2009 ja 31 prosenttia naisia. Liikuntaa käsittelevien lautakuntien jäsenistä 48 prosenttia oli naisia. Tilanne kunnissa on tasa-arvoistunut etenkin tasa-arvolain kiintiösäännöksen ansiosta. Sen mukaan kunnallisissa toimielimissä lukuun ottamatta kunnan valtuustoja tulee olla sekä naisia että miehiä kumpiakin vähintään 40 prosenttia.
Sukupuolenmukainen tilastointi ontuu
Liikuntakulttuurin parissa tarvitaan raportin mukaan enemmän sukupuolen mukaista tilastointia, sukupuolinäkökulman huomioon ottavaa tutkimusta ja tasa-arvon edistämisen toimenpiteitä.
Sukupuolen mukaisessa tilastoinnissa on paljon puutteita niin valtion, kuntien ja järjestöjen tasolla kuin tutkimuksessa ja selvitystyössäkin. Tarkemmalla kirjaamisella sukupuolten erot tulisivat näkyviksi. Myös seuranta ja toimenpiteiden kohdentamisen suunnittelu helpottuisivat.
4.11.2011
