Puheenvuoro: Miesliikkeen uusi agenda

Tasa-arvo-lehden viimeistä Miesnäkökulmaa varten selasin läpi, mitä lehden 23 vuoden aikana miehistä on kirjoitettu. En tartu eniten käsiteltyyn aiheeseen, isyyteen, vaan toiseen toistuvaan teemaan: uuteen miesliikkeeseen. Tähän aiheeseen punoutuvat kysymys miesten ja tasa-arvon välisestä suhteesta sekä haave erilaisesta miehisyydestä. Uudesta miesliikkeestä on toivottu kasvavan uusi mies, joka luopuu perinteisestä maskuliinisuudesta, kantaa vastuunsa lasten kasvatuksesta ja kotitöistä sekä tulee mukaan naisten rinnalle tasa-arvotyöhön.

Tasa-arvo-lehdessä uudesta miesliikkeestä kirjoitettiin ensimmäisen kerran vuonna 1993 haastattelemalla kahta tutkijaa: Jorma Sipilää ja Jorma Hännistä. Sipilän mukaan naisten kritiikki sekä keskustelu tasa-arvosta ja sukupuolesta ovat voimistuneet siinä määrin, että miesten on vastattava muutoksiin. Hänninen toteaa, ettei ole olemassa uutta miesliikettä vaan miesten keskustelukerhoja. Hän aprikoi, että tulevaisuudessa saattaa olla tuloillaan promiesliike, jonka piirissä ei politisoida kysymyksiä, vaan keskitytään miehisyyteen liittyviin erityisongelmiin.

Lisäksi tulossa voi olla antifeministinen miesliike, jonka mukaan miehillä menee naisia huonommin ja naiset ovat päässeet vallan asemiin. Tämän takia miesliikkeen tehtävä on palauttaa sukupuolipoliittinen tasapaino siten, että miehet pääsevät heille kuuluviin ”luonnollisiin” johtoasemiin. Lisäksi kehitteillä saattaa olla profeministinen miesliike, jonka mukaan sukupuolijärjestelmä syrjii liki kaikkia naisia, mutta myös joitain miesryhmiä.

Hännisen kommentti 17 vuoden takaa on profeetallinen. Tämän päivän Suomessa on neljä miesjärjestöä, miestutkimuksen seura ja joukko asiantuntijatahoja, jotka työskentelevät miesten parissa ja kehittävät miehiin liittyvää osaamista. Miessakit ry tukee miesten kasvua ja tekee merkittävää työtä miesten sosiaalisten ongelmien parissa. Profeministimiehet ry tukee feministisiä pyrkimyksiä miesten keskuudessa. Vuonna 2009 perustettu Miesten tasa-arvo ry korostaa kannanotoissaan nostavansa esiin unohdettuja miesten tasa-arvo-ongelmia. Yhdistys kuitenkin käsittelee mieskysymyksen sijaan mielellään naiskysymystä ja pyrkii osoittamaan, miten naisia suositaan.

Vuonna 2009 alkoi myös puolueiden miestyön organisoituminen Vihreistä ja Vasemmistoliitosta. Tänä syksynä perustetaan vielä eduskunnan miesverkosto. Saa nähdä seuraavatko muut puolueet perässä ja tullaanko uudessa eduskunnassa näkemään puolueiden miesliikkeiden invaasio.

Puolueiden herääminen mieskysymykselle edistäisi asian viemistä eteenpäin politiikan keinoin, mikä olisikin hyvä. Nyt miesasiamiesten kritiikin kohde on päättäjien sijasta tasa-arvoviranomaiset, joiden tehtävä on toteuttaa hallituksen politiikkaa ja valvoa tasa-arvolain toteutumista. Lakeja säädetään kuitenkin eduskunnassa, joten miesasiamiesten tulisi suunnata aktiivisuutensa puolueisiin.

Miesasiamiehiä toimii kansalaisjärjestöissä, mutta äänekkäin osa heistä toteuttaa itseään netin keskustelupalstoilla. Sieltä ponnistavat kärkevimmät naisvihamieliset ja miesasiaa ymmärtämättömät kommentit. Kun nämä kommentit menevät julkisuudessa sekaisin miesjärjestöjen ja jopa miestutkimuksen kanssa, koko mieskeskustelu leimautuu ajoittain infantiiliksi sukupuolten väliseksi ja sisäiseksi sodaksi. Miesasiamiesten kohteena on feminismin, tasa-arvon ja naisten lisäksi myös kaikki ne, jotka tekevät nettikirjoittelun sijasta jotain miesten kanssa ja hyväksi. Kun järjestät miehiä käsittelevän seminaarin, sinut leimataan miesvihamieliseksi profeministiksi.

Mieskeskustelu ei ole uusi aihe, vaan sitä käytiin jo 60-luvun lopulla Yhdistys 9:ssä, ja se on jatkunut vaihdellen siitä lähtien naiskeskustelun rinnalla ja osana. 2000-luvulla uutta on uusien miesyhdistysten perustaminen, kritiikin voimistuminen ja tiettyjen teemojen vakiintuminen puheenaiheiksi, kuten asevelvollisuus, terveys, lyhyempi elinikä ja isyys. Merkittävin vaatimus on se, että tasa-arvolain tavoitteeksi tulisi nostaa yksiselitteisesti molempien sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen.

Kun miesten on toivottu osallistuvan tasa-arvokeskusteluun, tätä tuskin odotettiin. Miesten toivottiin keskittyvän naisten aseman parantamiseen. Nyt, kun miehet ovat tulleet mukaan tasa-arvokeskusteluun, he eivät olekaan puhuneet, kuten heidän odotettiin puhuvan ja toimivan. Ne penteleet esittävätkin omia vaatimuksiaan! Vaatimuksia, joiden kohdalla on pohdittava, ovatko ne tasa-arvo-, mies- vai sosiaalisia kysymyksiä. Jos Matti ei ymmärrä, että makkara ei ole vihannes ja kuolee Maijaa aiemmin, onko se ongelma, johon voidaan vaikuttaa tasa-arvopoliittisin vai mieserityisin, terveyspoliittisin keinoin?

Sukupuolten välisen tasa-arvon käsite ja politiikka ovat kehittyneet naisten aseman parantamisesta käsin. Vaikka naiset eivät ole saavuttaneet tasa-arvoista asemaa miesten kanssa keskeisellä tasa-arvopolitiikan alueella, työelämässä, miesten kysymysten sivuuttaminen merkitsee miesten sivuuttamista. Sen jälkeen ei kannata käyttää kiertoilmaisua tasa-arvo, vaan puhua suoraan naisten aseman parantamisesta – missä onkin vielä työtä tehtävänä.

Arto Jokinen

Kirjoittaja on tasa-arvoasian neuvottelukunnan miesjaoston sihteeri ja Tampereen yliopiston tutkija sosiaalitutkimuksen laitoksella, naistutkimuksen oppiaineessa.

Kirjoitus on julkaistu aiemmin Tasa-arvo-lehden numerossa 4/2010

8.12.2010