Minna Canth – naisasianainen, kirjailija ja kauppias
Naiskysymys ei ole ainoastaan naiskysymys, se on ihmiskunnan kysymys, kuuluu tunnettu Minna Canth -sitaatti vuodelta 1893. Paljon on muuttunut Canthin ajoista, mutta hänen yhteiskuntakritiikkinsä on vieläkin osuvaa. Maaliskuun 19. päivä on Minna Canthin ja tasa-arvon päivä.
Canth (1844–1897) on ainoa suomalaisnainen, jolla on oma liputuspäivä. Minna Canthin ja tasa-arvon päivää on vietetty vuodesta 2007 alkaen. Tasa-arvotiedon keskus Minna on nimetty hänen mukaansa.
Canthin ihanteena oli tasa-arvoinen ihmisyys niin naisten kuin miesten ja köyhien ja rikkaiden kesken. Hän kannatti oman aikansa uudistusmielisiä ja radikaaleja aatteita: naisasiaa, työväenaatetta, uskonnollista vapaamielisyyttä, pasifismia ja siveellisyysaatetta.
Canth mainitaan myös loistavana keskustelijana, ilonpitäjänä ja ideoiden antajana.
Minna Canth, tuolloin Ulrika Wilhelmina Johnsson, syntyi Tampereella 19.3.1844. Isä työskenteli Finlaysonin puuvillatehtaan konttorissa. Myöhemmin perhe muutti Kuopioon.
Tuleva kirjailija oli Jyväskylässä kouluttautumassa kansakoulunopettajaksi, kun hän solmi avioliiton opettajansa Johan Ferdinand Canthin kanssa. Seminaari jäi kesken, mutta miehensä myötä Minna Canth pääsi mukaan lehtityöhön. Hän oli ensimmäinen itsenäisesti työskennellyt suomenkielinen naistoimittaja. Avioliiton aikana alkoi myös kirjailijan ura.
Minna Canth leskeytyi 35-vuotiaana odottaessaan seitsemättä lastaan. Hän muutti takaisin Kuopioon ottaen haltuunsa isänsä perustaman lanka- ja kangaskaupan. Canth menestyi yrittäjänä ja pääsi ensimmäisenä naisena äänivaltaiseksi edustajaksi yleisessä kauppiaskokouksessa.
Kauppiasuransa aikana Canth kirjoitti kaunokirjallisuutta ja lukuisia näytelmiä, jotka herättivät usein vastustusta yhteiskunnallisen luonteensa vuoksi. Hänen tunnettuja näytelmiään ovat muun muassa Työmiehen vaimo, Papin perhe ja Anna-Liisa, joka kuvasi ymmärtäen lapsenmurhaajan tilannetta.
Naisasiaa Canth toi näkyvästi esiin sekä lehtityössä että kirjailijana. Seuraava ote lehtikirjoituksesta edustaa hyvin hänen lennokasta ja kirpeää tyyliään.
Ote kirjoituksesta Naiskysymyksestä vielä sananen (Valvoja 1885:5)
“Semmoiseksi se on nyt tullut yhteiskunta, ett’ei siinä näytä naiselle jalansijaa olevan. Mutta kun kaikki ympäri käy, onko syytä sinne kynsin hampain pyrkiäkään? En minä ainakaan näe, mikä siellä juuri luokseen houkuttelisi. Koulutko kenties? Peräti huonot! Läksyjä läksyjen päälle ja taas vaan läksyjä. Ei, toista opetustapaa käytti ennen Kristus, toista myös Sokrates. Ja he kasvattivat viisaita ihmisiä maailmaan, ei tuommoisia virkakoneita, joita tämän ajan kouluissa leivotaan. Taikka valtiolliseen elämäänkö pyrkisimme? Tuohon, jossa iljettävän kavala politiikka sokaisee silmät? Kaikki pyhät meitä estäköön siihen sekasotkuun joutumasta. Entä yhteiskuntaan? Uh! Siellä hallitsee ja vallitsee raha eikä senkään ruhtinaan orjaksi tee mieli ruveta. Mutta kirkko? Ei, sillä sinne ken joutuu, hän kahleisiin pannaan. Jäljelle jää vain avioliitto. Mitä sanomme siitä?
Kansojen voima, tulevan sukupolven henkinen, moraalinen ja ruumiillinen terveys, ihmiskunnan luonnonmukainen kehitys riippuu suurimmassa määrin siitä siveellisestä perustuksesta, jolle eri sukupuolten yhdyselämä on rakennettu. Että tässäkin kohden yhteiskunnallisessa järjestelmässä on jotakin kauhean väärää. Nuo legaliseeratut prostitutioni-laitokset ynnä tuo yhä enenevä määrä voimattomia naisia sen tarpeeksi asti todistavat.
---
Vapautukoon nainen niistäkin harvoista siteistä, joilla hän tuohon mätäiseen yhteiskuntaan on kiinnitetty. Kasvakoon hän ja valmistukoon itsenäisesti tulevalle tehtävälleen. Ja kun otollinen hetki on tullut, nouskoon hän ihmiskunnan äitinä ja kasvattajana valtaistuimelle ja ottakoon tehokasta osaa lakien laadintaan, uskonnon puhdistamiseen, tieteen ja taiteen kehittämiseen sekä yhteiskunnallisen elämän uudesta järjestämiseen. Silloin kaikukoon uudelleen maailmassa nuo ensimmäisen miehen sanat: ”vaimo, jonkas minulle annoit –” ei nuhteena enää eikä syytöksenä, vaan riemullisena kiitos- ja ylistysvirtenä.”
Teija Hautanen
Kuva SKS, valokuvaaja V. Barsokevitch
18.3.2011
