Suuremmat kunnat riski naisedustukselle

Organisaatiouudistukset voivat sukupuolten tasa-arvon näkökulmasta olla sekä uhka että mahdollisuus. Kuntakarttaa uuteen uskoon muokkaavien kuntaliitosten vaikutus naisten edustukseen kuntien poliittisessa ja viranhaltijajohdossa näyttää olevan pikemmin kielteinen kuin myönteinen. Liitoskuntien ja muiden kuntien väliset erot eivät ole suuria, mutta suunta on huolestuttava.

Kunta- ja palvelurakenneuudistus eli Paras-hanke käynnistyi vuonna 2005. Uudistuksen taustalla on näkemys, että tehokkaampi kunnallisten palvelujen tuottaminen edellyttää suurempia yksiköitä.

Pienkuntavaltaista kuntakenttää on patistettu yhteistoimintaan ja kuntaliitoksiin. Hankkeen käynnistyessä kuntia oli 432. Lukumäärä on kuudessa vuodessa vähentynyt neljänneksellä. Suurin liitospiikki osui vuoteen 2009. Silloin toteutui 32 liitosta, joissa oli osallisena kaikkiaan 99 kuntaa. Näissä kunnissa syksyn 2008 kunnallisvaalit käytiin jo uusien kuntatunnusten alla.

Naisten vaalimenestys heikkeni liitosalueilla

Naisten valtuustoedustuksen kasvu on jatkunut vuosikymmenten ajan hitaasti, mutta varmasti. Syksyn 2008 vaaleissa kasvu kuitenkin hiipui. Valituista 37,6 prosenttia oli naisia, vain marginaaliset 0,3 prosenttiyksikköä enemmän kuin edellisissä vaaleissa.

Vuoden 2009 alussa liitoksen toteuttaneissa kunnissa valtuustojen naisedustuksen kehitys oli miinusmerkkinen. Liitosalueiden valtuustoissa naisten osuus väheni 2 prosenttiyksiköllä. Selvimmin naisten vaalimenestys heikkeni kuntaliitosten reunamilla, suurempaan kuntaan liittyneiden pienten kuntien alueilla. Niissä miinusta kirjattiin viisi prosenttiyksikköä.

Liitoskunnissa jaossa olevien valtuustopaikkojen lukumäärä puolittui. Kovenevan kilpailun myötä normaalia suurempi osa istuvista valtuutetuista jättäytyi valtuustosta vapaaehtoisesti eikä asettunut ehdokkaaksi. Yhdistyvissä kunnissa naisvaltuutettujen luopujaosuus oli kymmenkunta prosenttiyksikköä korkeampi kuin miesvaltuutetuilla. Istuvien valtuutettujen mahdollisuudet tulla valituiksi ovat moninkertaiset uusiin ehdokkaisiin verrattuna.

Rajatun kunta-aineiston avulla tehty katsaus valtuustoon valittujen naisten ja miesten vaalirahoitukseen osoitti yhtäältä sen, että miesvaltuutettujen vaalikampanjaan satsaamat kulut olivat suurempia kuin naisvaltuutetuilla. Toisaalta se osoitti, että niin miehet kuin naisetkin panostavat kampanjaan sitä enemmän, mitä suuremmasta kunnasta on kyse. Kuntakoon kasvaminen ja  sen myötä tapahtuva valtuustopaikan ”keskimääräisen hinnan” nousu saattaakin olla keskimäärin miehiä vähemmän ansaitseville naisille suurempi kynnyskysymys kuin miehille.

Puheenjohtajuudet useimmiten miehille

Naisten osuus valtuustojen, hallitusten ja lautakuntien puheenjohtajistoissa on kasvanut tasaisesti vaalikaudesta toiseen, kunnes myönteinen kehitys pysähtyi syksyn 2008 vaalien jälkeisiin valintoihin. Valtuustoissa ja lautakunnissa runsas neljännes ja kunnanhallituksissa runsas viidennes puheenjohtajista on naisia. Luvut ovat samat kuin edeltävällä toimikaudella.

Vuosina 2007-2009 yhdistyneissä kunnissa hallitusten naispuheenjohtajien osuus putosi edeltävän kauden 23 prosentista 16 prosenttiin. Myös valtuustojen puheenjohtajiksi naisia valittiin suhteessa hieman aiempaa vähemmän.

Kunnanhallitusten ja lautakuntien jäsenet valitaan tasa-arvolain kiintiösäädöstä noudattaen. 1990-luvun puolessa välissä säädetyn lain mukaan toimielimissä tulee olla vähintään 40 prosenttia kumpaakin sukupuolta. Puheenjohtajien valintaan kiintiöt eivät ulotu.

Naiset harvassa viranhaltijajohdon kärkipaikoilla

Naisten osuus kuntien ylimmässä viranhaltijajohdossa vaihtelee kunnan koon mukaan: naisia on kunnanjohtajina ja toimialajohtajina eniten pienissä kunnissa. Kuntarakenteen painottuminen suurempiin yksiköihin on omiaan hidastamaan naisjohtajien osuuden kasvua.

Vain muutamassa viime vuosina kuntaliitoksen toteuttaneessa kunnassa on nainen kunnanjohtajana. Liitosten vilkkaimpana vuonna 2009 jokaisen 32 uuden kunnan ykkösjohtaja oli mies. Ennen yhdistymisiä, vanhan kuntajaotuksen aikaan, samojen alueiden 99 kunnanjohtajasta 11 oli naisia. Yhdistyneissä kunnissa naisten osuus on myös muissa päällikköviroissa pienempi kuin kunnissa, jotka jatkavat entisellään.

Tanskassa taantuman jälkeen käänne parempaan

Tanskassa suuri kuntauudistus käynnistettiin muutamaa vuotta suomalaista Paras-hanketta aiemmin. Sikäläinen uudistus oli selvästi rajumpi. Kuntien määrä putosi 270:stä 98:aan. Vuoden 2005 kuntavaalit olivat ensimmäiset, jotka käytiin uuden kuntajaon mukaisesti.

Kuntauudistuksen odotettiin vauhdittavan Tanskan naisten pohjoismaisittain heikkoa vaalimenestystä. Odotukset eivät toteutuneet: naisedustus jäi polkemaan paikallaan 27 prosenttiin. Liitoskunnissa naisten valtuusto-osuus laski prosenttiyksikön verran. Sekä poliittisen että hallinnollisen ykkösjohtajan valinnoissa jo entuudestaan heikko naisedustus heikkeni entisestään. Pormestariksi nainen valittiin seitsemässä kunnassa. Naiskunnanjohtajien määrä jäi kuuteen.

Tanskalaiset naisjärjestöt ja -aktivistit kampanjoivat vuoden 2009 kunnallisvaalien alla näkyvästi naisten edustuksen lisäämiseksi. Naisten kunnallisen äänioikeuden 100-vuotisjuhlinta siivitti kampanjaa. Aktiivisuus palkittiin. Naisten osuus valtuustoissa nousi 32 prosenttiin. Myös pormestareiden osalta tapahtui käänne parempaan: vaalien jälkeen naispormestarien määrä tuplaantui seitsemästä neljääntoista.

Suomessa naisten edustuksen kannalta kielteiset havainnot koskevat muutostilannetta, jossa aiemmin itsenäiset kunnat ovat yhdistyneet suuremmiksi yksiköiksi. Negatiivinen kehitys voi jäädä ohimeneväksi välivaiheen ilmiöksi, ainakin, jos asiaan kiinnitetään huomiota Tanskan tapaan. Suomessa vuoden 2012 kunnallisvaalit ja niiden jälkeiset luottamushenkilövalinnat ovat hyvin mielenkiintoiset naisten edustuksen kehityksen kannalta. Silloin nähdään, kääntyykö naisten osuus valtuustoissa ja luottamuselinten puheenjohtajistoissa jälleen kasvuun.

Verkkojulkaisu Kuntaliiton sivuilla
Sari Pikkala (2011):
Parasta naisille? Kuntaliitokset ja naisten edustus kuntien johdossa [PDF]

Sari Pikkala

22.3.2011