Kitkaa tasa-arvo- ja kriminaalipolitiikan välillä

Oikeus-lehti 2/2011 pureutuu rikosoikeuteen ja kriminaalipolitiikkaan ihmis- ja perusoikeuksien näkökulmasta. Teemanumero käsittelee naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, rikosten uhrien asemaa ja tasa-arvo- ja kriminaalipolitiikan suhdetta. Elina Pirjatanniemi esittää, että pohjoismainen humaani ja rationaali kriminaalipolitiikka näyttäisi pettäneen juuri naiset. Kevät Nousiaisen mukaan suomalaista tasa-arvo- ja kriminaalipolitiikkaa on tehty pitkään toisistaan erillään, mutta tilanne näyttäisi olevan muuttumassa.

Poimintoja teemanumeron annista:

Elina Pirjatanniemi: Haastavatko ihmisoikeudet Suomen kriminaalipolitiikan?
Eurooppalaistumisen ja yleisen kansainvälistymisen lisäksi kriminaalipolitiikalle asetetaan uusia paineita mm. sukupuolten tasa-arvoa korostavien tahojen toimesta. Vaatimukset naisten aseman vahvistamisesta ja naisiin kohdistuvan väkivallan ottamisesta vakavasti linkitetään aiempaa selvemmin perus- ja ihmisoikeuksiin. Tämä merkitsee, että perus- ja ihmisoikeusargumentaatiota käytetään toisin kuin suomalaisessa rikosoikeustieteessä on totuttu: perus- ja ihmisoikeudet eivät ole enää pelkästään rikosoikeutta rajaavia, vaan myös sen käyttöä edellyttäviä elementtejä. Artikkelin tavoitteena on selvittää, voiko perus- ja ihmisoikeuksien vahvistunut asema johtaa rikosoikeuden alan uuteen ymmärrykseen ja sitä kautta pohjoismaisen rationaalin ja humaanin kriminaalipolitiikan murrokseen.

Päivi Honkatukia: Heikoimpien asialla? Rikosten uhrien parissa työskentelevien näkemyksiä haavoittuvuudesta
Artikkelissa tarkastellaan, miten rikosten uhrien parissa työtä tekevät ammattilaiset jäsentävät uhrikokemuksiin liittyvää haavoittuvuutta. Aineistona on 17 viranomaisen tai kansalaisjärjestössä toimivan teemahaastattelut. Haastatteluissa tunnistettiin erilaisiin uhrikokemuksiin liittyvää haavoittuvuutta ja purettiin käsitystä yhdestä yhtenäisestä rikosuhrikokemuksesta. Lähes kaikissa haastatteluissa tulkittiin lapset, vanhukset ja maahanmuuttaja(naiset) haavoittuviksi uhreiksi erityisine tarpeine ja ongelmineen. Samoin yksimielisiä oltiin väkivallan ja erityisesti seksuaalisen väkivallan haavoittavuudesta. Yhteiskunnallisissa marginaaleissa elävien, kuten asunnottomien, päihdeongelmaisten tai rikoksia tehneiden uhrikokemukset jäivät vähemmälle huomiolle.

Kevät Nousiainen: Tasa-arvo- ja kriminaalipolitiikka: aina eri paria?
Katsaus kuvaa suomalaisen tasa-arvo- ja kriminaalipolitiikan eriparisuutta, mutta nostaa esiin myös kansainvälisiä vaikutteita, joiden vuoksi lähentyminen voisi olla näköpiirissä. Suomessa tasa-arvopolitiikan ja kriminaalipolitiikan vastavuoroinen poissuljenta on ollut poikkeuksellisen vahvaa. Suomalainen tasa-arvopolitiikka suuntautui 1990-luvulle saakka muihin kysymyksiin kuin naisten koskemattomuuteen. Työntekoon liittyvät kysymykset olivat keskeisiä. Rikoslainsäädäntöä ei ole tarkasteltu tasa-arvopolitiikan tai syrjinnän näkökulmasta. Tasa-arvopolitiikan piiriin naisiin kohdistuva väkivalta on noussut pääosin kansainvälisten esikuvien ja paineiden vuoksi.


Oikeus 2/2011 sisällys

PÄÄKIRJOITUS
Merja Pentikäinen & Juha Lavapuro
Ihmisoikeudet, rikosoikeus ja kriminaalipolitiikka

KOLUMNI
Kevät Nousiainen
Paluu tulevaisuuteen

ARTIKKELIT
Elina Pirjatanniemi
Haastavatko ihmisoikeudet Suomen kriminaalipolitiikan?
Sakari Melander
Yhdenvertaisuus rikosoikeudessa
Päivi Honkatukia
Heikoimpien asialla? Rikosten uhrien parissa työskentelevien näkemyksiä haavoittuvuudesta

KATSAUKSIA
Kevät Nousiainen
Tasa-arvo- ja kriminaalipolitiikka: aina eri paria?
Pia Puu Oksanen
Ihmisoikeudet ja kriminaalipolitiikan käytännöt: keskustelua, vaatimuksia, lunastamattomia lupauksia
Tiina Astola – Matti Marttinen
Rikoslainsäädännön valmistelun perusteista ja rikoslain muutoksista hallituskaudella 2007-2011
Pauli Rautiainen
Taiteellinen alibi: ilmaisurikoksen taiteellinen luonne sen rangaistavuuden poistavana tekijänä
Suvianna Hakalehto-Wainio
Lasten oikeudet Etelä-Afrikassa

KESKUSTELUA
Terttu Utriainen
Arvot ja asenteet suomalaisessa kriminaalipolitiikassa

KIRJALLISUUTTA
Johannes Heikkonen
Eckhardt Klein (toim.) Meinungsäusserungsfreihet versus Religions- und Glaubensfreihet
 

 7.7.2011