Paritansseissa otetaan ilo irti vanhoista sukupuolirooleista 

Suomalainen paritanssikulttuuri on elävää. Lavat ovat ahkerassa käytössä ja uusi lajeja opetellaan kursseilla. Sukupuolten tasa-arvoa korostavassa maassa paritanssin maailma on saareke, jossa vanhat sukupuoliroolit ovat voimissaan. Miehet hakevat tanssiin, vievät tanssia ja naisen tehtävä on seurata vaivattomasti. Vaikka näistä rooleista suuresti nautitaankin, moni harrastaja kaipaa sekahaun yleistymistä.  Totuttuja asetelmia haastaa sekin, että paritanssit viehättävät myös samaa sukupuolta olevia pareja.

 
Sukupuolisidonnainen tanssietiketti  

Tansseissa noudatetaan tiettyä etikettiä. Lavoilla on yksi seinusta varattu naisten riville, josta miehet käyvät hakemassa naisia tanssimaan. Tanssiinkutsusta kieltäytymistä ilman pätevää syytä (esim. humalatila) pidetään hyvin epäkohteliaana. Saatuaan myöntävän vastauksen mies saattaa naisen tanssilattialle joko pitämällä naisen vasenta kättä omassa oikeassaan tai tarjoamalla oikean käsivartensa. 

Soitettavat kappaleet tulevat aina pareittain, ja ne tanssitaan saman tanssiparin kanssa. Toisen kappaleen jälkeen mies saattaa naisen takaisin hakuriviin. 

Tanssilavoilla hakuvuorot ilmoitetaan valotauluilla. Miesten haku on yleisin. Jokin tietty aika on usein varattu naisten hakuvuorolle, ja myös sekahakua käytetään. Lisäksi on mahdollista, että joka toinen tunti on varattu miehille ja joka toinen naisille. Toisinaan järjestetään myös naistentansseja, joissa naiset hakevat koko illan.  

Naiset voivat tanssia myös tyttöpareina. Miehet eivät yleensä tanssi keskenään. 

Ravintoloissa, klubeilla ja ulkosallakin järjestettävissä salsailloissa ei ole yhtä tarkkaa etikettiä kuin lavatanssimaailmassa. Sekä miehet että naiset voivat sijoittua vapaasti ja hakea toisiaan tanssimaan milloin vain. Saman parin kanssa tanssittavien kappaleiden määrää ei myöskään ole säännelty. Usein tanssitaan yksi kappale kerrallaan. 

Yhteistä kaikille paritanssilajeille on, että mies vie ja nainen seuraa. Mies valitsee sekä kuviot että sijainnin tai reitin tanssilattialla. Miehen on myös huolehdittava, että ei törmätä toisiin tanssijoihin. 

Tanssimisista on pidetty syntinäkin sen seksuaalisen ulottuvuuden vuoksi. Siinä vieraat ihmiset voivat tunnelmoida hetken hyvinkin lähellä toisiaan. Koskettaminen on silti varsin harkittua. Kädet ja vartalot ovat kosketuksissa kullekin tanssilajille ominaisten sääntöjen mukaan.
 

Tanssinopettaja: Nykyinen hakutapa vanhanaikainen 

Viemisen ja seuraamisen lisäksi paritanssin liikekieli on usein sukupuolittain eriytynyttä. Miten naisellista tai miehekästä tanssia voisi kuvailla?

– Tämä on filosofinen kysymys. Roolithan ovat opittuja ja kulttuurisidonnaisia, muistuttaa pitkän linjan tanssinopettaja Raili Laine tamperelaisesta Tanssikoulu Tanssiksesta.  

– Naisellisuus on vähän vaikea käsite, koska emme itse määrää sitä. Ainakaan itse en ole kokenut erityisen tarpeelliseksi esimerkiksi lantion tarpeetonta hetkuttamista tai muuta seksististä ruumiinkieltä. Tanssillisuutta ja naiseutta tanssijana voi ilmentää ihan rennosta pakottomasta osaamisesta lähtien. Tanssin pitäisi lähteä yleisestä mukavasta ihmisyydestä ilman tiukkoja määrityksiä nais- ja miesrooleista. Molemmille sukupuolille siis. 

Laine näkee aihetta kritiikkiin varsinkin kilpa- ja ammattitanssin kentillä. 

– Tanssin sarallakin nainen on alistetumpi, jos tarkastelee tanssiasentoa esimerkiksi tanssiurheilun vakioissa: vain naisen täytyy venyttää selkänsä taaksekallistukseen. Argentiinalaisessa tangossa kehitys on vienyt järjettömyyksiin esimerkiksi kengänkorkojen suhteen. Kyllähän tämä baletissakin ilmenee, sillä vain naiset tanssivat kärkitossuilla. Naisilta vaaditaan tanssin alalla kummallisuuksia, jotka eivät koske miehiä, jotka saavat olla rauhassa kanta-astujia.

Sekä vieminen että seuraaminen vaativat uusilta oppilailta totuttelua. 

– Miehillä ongelma on joskus liiallinen voimankäyttöä käsissä. Naisten osalta ongelma on suomalaisen naisen päättäväisyys ja vahvuus. Naisen tanssihan on kontakti-improvisaatiota. Nainen tanssii aina miehen tanssia, olipa se mitä hyvänsä. Miehen liike jatkuu naisessa, mutta miehen on annettava tämän tapahtua. Kyse on aina vuorovaikutuksesta. Kehittynyt ja taitava tanssi voi olla myös naiselle enemmänkin mahdollisuuksia antava dialogi, Raili Laine analysoi. 

Lavoilla on yleensä enemmän naisia kuin miehiä. Miesten hakuvuorot hallitsevat, ja moni nainen jää seinäruusuksi. Laine käy vuosittain Tukholmassa tanssimassa koulunsa asiakkaiden kanssa ja pitää Ruotsissa suosittua sekahakua erinomaisena. 

– Olen erittäin mieltynyt ruotsalaiseen hakutapaan eli sekahakuun. Se luo ystävällisen tunnelman. Jos et tullut haetuksi, voit hakea itse. Kannatan lämpimästi siirtymistä sekahakuun myös meillä. Nykyinen systeemi on vanhanaikainen ja lisää hakuarkuutta.
 

Paritanssin hurmaa myös samaa sukupuolta oleville pareille 

Lesbo- ja homoliikkeen historiaa tutkineen Kati Mustolan mukaan paritanssi on ollut merkittävä osa seksuaalivähemmistöjen järjestäytymistä ja sosiaalista toimintaa Suomessa. Setaa vanhempi järjestö Psyke järjesti 1970- ja -80-luvuilla Helsingissä suosittuja lesbotansseja, joita kutsuttiin Sirkan tansseiksi. Niissä tanssittiin perinteisiä suomalaisia lavatansseja. Poliittisemmin orientoitunut Seta arvosteli alkuaikoinaan Psykeä ”tanssisosiaalisuudesta”. Seta itse suuntautui diskojen järjestämiseen. 

Nykyisinkin on homojen ja lesbojen paritanssikulttuuria, pääosin Helsingissä.  

– Esimerkiksi vuoden 2011 Helsinki Priden yhteydessä järjestetyissä lavatansseissa oli jo huomattavasti monipuolisemmin porukkaa kuin vielä pari vuotta sitten, kertovat Santra Rinne ja Piia Korpi tamperelaisesta tanssiseura Spiralista.  

Rinne ja Korpi harrastavat itse kilpatanssia, ja käyvät ainoana suomalaisena parina ulkomailla same-sex-tanssikisoissa. Suomessa samaa sukupuolta olevat parit eivät voi tanssia kilpaa Suomen tanssiurheiluliiton sääntöjen mukaan. Monessa muussa maassa tämä on kuitenkin mahdollista, esimerkiksi Alankomaissa, Iso-Britanniassa, Ranskassa, Saksassa, Tanskassa ja USA:ssa.  

–  Iso-Britanniassa on mahdollista osallistua yhteen tanssimaailman arvostetuimmista kisoista: Black Pooliin. Itse asiassa juuri tänä vuonna ensimmäistä kertaa eräs miespari osallistui. Kyseessä oli ammattilaisten latinalaistanssikisa. Yleisön kannustus oli ollut ilahduttavan suurta ja jotkut tuomarit olisivat raksien perusteella laittaneet heidät jatkoon seuraavalle kierrokselle. USA:ssa on myös mahdollista osallistua joihinkin kisoihin ilman numeroa, toisin sanoen ilman tuomarointia. 

Mutta miten paritanssin luonne ja dynamiikka muuttuvat partnereiden ollessa samaa sukupuolta?

– Se riippuu parista, tanssityylistä ja pukeutumisesta, joka on vapaata. Tanssiroolinvaihto, eli sen vaihtaminen, kuka vie ja kuka seuraa, kesken tanssin on mahdollisuus, jolla jotkut parit muuttavat tanssin dynamiikkaa näkyvämpään muotoon, valottavat Santra Rinne ja Piia Korpi. 

Same-sex-tansseista kiinnostuneille he suosittelevat Berliiniä ja Lontoota. 

– Aiheesta vähänkin kiinnostuneiden kannattaisi käydä myös Berliinin Café Fatalissa tai Lontoon Rivoli Ballroomissa kerran kuussa järjestettävissä tanssiaisissa katsomassa, mitä paritanssikulttuuri voi parhaimmillaan olla. Siellä jos jossain innostuu lisää. Same-sex-tanssikisojen yhteyteen on myös yleensä järjestetty tanssiaiset, joissa on mahdollisuus päästä osallistumaan iloiseen paritanssikulttuuriin niin katsojana kuin tanssijanakin.

Lisätietoa paritansseista kiinnostuneille 

Hakulinen, Kerkko & Yli-Jokipii, Pentti (2007) Tanssilavakirja. Helsinki: AtlasArt. 

Saarikoski, Helena (2003)(toim.) Tanssi tanssi. Kulttuureja, tulkintoja. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden seura.

Savigliano, Marta E. (1995) Tango and the Political Economy of Passion. Boudler: Westview Press.

Väätäinen, Hanna (2003) Rumbasta rampaan. Vammaisen naistanssijan ruumiillisuus pyörätuolikilpatanssissa. Åbo: Åbo Akademis förlag. 

Tanssi.net-sivuston tanssietiketti

Teija Hautanen

15.7.2011

Joukkotansseista paritansseihin

Tanssin historiaan perehtynyt Petri Hoppu kirjoittaa, että suomalainen tanssikulttuuri on kytköksissä nuorten seurustelutapojen muutoksiin. Talonpoikaiskulttuurissa suvun ja perheen merkitys nuorille oli voimakas. Paritanssit olivat osa kehitystä, jossa nuorten omista sukupuoleen sidostuista ryhmistä tuli heille keskeisiä. Tanssit olivat nuorten keskinäistä toimintaa, jossa omaksuttiin sukupuolirooleja ja käsitykset vastakkaisesta sukupuolesta.

Paritanssit ovat syntyneet joukkotansseista, esimerkiksi piirissä tanssimisesta. Nykyisen kaltaiset paritanssit ovat Euroopassa peräisin keskiajan lopulta. Varhaisimpia Suomeen kulkeutuneita paritansseja ovat polska, menuetti ja poloneesi.  Valssi, polkka ja masurkka tulivat 1800-luvulla. Hoveista alkunsa saaneet muotitanssit ja rahvaan kansantanssit saivat toisiltaan vaikutteita.

Tango, foksi ja humppa yleistyivät lavojen ja ravintoloiden perustansseiksi. Niin sanotut kädenalitanssit ovat innostaneet 1950-luvulta alkaen, aluksi erityisesti jiven muodossa. Kuubasta kotoisin oleva salsa on saanut jalansijaa isoimmissa kaupungeissa 2000-luvulla.

Paritanssit vallitsivat Suomessa 1900-luvun alusta sen loppupuolelle, jolloin yleistyivät vapaammat tanssimuodot diskojen vaikutuksesta. Tällä hetkellä paritanssikulttuuri on kuitenkin vireää. Esimerkiksi tanssi.net-palvelu sisältää tiedot melkein 300 tanssipaikasta. Tanssikouluja ja -seuroja on ympäri Suomea.