Liike-elämän sukupuolikiintiöt: norjalaisesta erikoisuudesta vientituotteeksi

Laki pörssiyhtiöiöiden hallitusten sukupuolikiintiöistä säädettiin Norjassa vuonna 2003. Silloin moni ei arvannut, että sellaiset valtiot kuin Espanja, Ranska ja Italia seuraisivat pian Norjan esimerkkiä. Liike-elämän tasa-arvoa vauhditetaan lainsäädännöllä jo seitsemässä Euroopan maassa. Myös EU esittää sukupuolikiintiöiden käyttöönottoa, mikäli naisten asema pörssiyritysten johdossa ei pehmeämmin keinoin vahvistu.

Norjan kiintiölakialoite tuli porvarillisesta leiristä 

Norjassa yritysten hallitusten sukupuolikiintiöitä ehdotettiin ensimmäisen kerran vuonna 1999. Uuden ja erikoisen ajatuksen esitti kristillisdemokraatteja edustanut tasa-arvoministeri.

Neljä vuotta myöhemmin ajatus oli edennyt lakiesitykseksi, jonka antoi Kjell Mange Bondevikin keskustaoikeistolainen hallitus. Laki 40 prosentin sukupuolikiintiöistä kuntien ja valtion omistamien yritysten ja kaikkien julkisten yhtiöiden hallituksiin hyväksyttiin eduskunnassa joulukuussa 2003. Lain hyväksymistä kannatti eduskunnan suuri enemmistö oikealta vasemmalle. Vain populistinen edistyspuolue asettui vastustamaan esitystä.

Valtion ja kuntien omistuksessa olevissa yhtiöissä kiintiösäädös astui voimaan vuoden 2004 alussa. Julkisten osakeyhtiöiden hallitusten suhteen vuonna 2003 säädetyssä laissa oli varauma: pakottava laki astuisi voimaan vain mikäli naisten edustus hallituksissa ei olisi vuoteen 2005 mennessä noussut 40 prosenttiin.

Pörssiyhtöissä ei kuitenkaan päästy vapaaehtoisuuden turvin lähellekään tavoitetasoa. Eduskunta päätti joulukuussa 2005 Jens Stoltenbergin hallituksen esityksestä, että laki astuu voimaan vuoden 2006 alussa. Uusia yhtiöitä määräys koski heti, vanhoille annettiin kahden vuoden siirtymäaika. Kaikkia julkisia yhtiöitä määräys koski siten vuoden 2008 alusta lukien.

Norjassa kiintiöitä koskevaan lainsäädäntöön on kirjattu tuntuvat rangaistukset laiminlyönneistä. Ääritapauksessa yhtiö voidaan lakkauttaa, mikäli sääntöä ei noudateta. Rangaistuspykälää ei ole jouduttu käytännössä soveltamaan, koska kaikki lain piirissä olevat yhtiöt ovat yltäneet tavoitteeseen. 

Vilkkaan keskustelun jälkeen kivuton siirtyminen kiintiöaikaan

Norjassa kiintiölainsäädäntöä perusteltiin oikeudenmukaisuus-, pätevyys- ja demokratia-argumentein.

Kiintiöiden kannattajat katsoivat, että miesten ja naisten tasapuolinen edustus myös liike-elämän johdossa on oikeudenmukaisuuskysymys. Vastustajat puolestaan pitivät kiintiöitä miehiä syrjivinä.

Pätevyys oli keskeinen argumentti niin kiintiöiden kannattajille kuin vastustajillekin. Kannattajien näkemyksen mukaan miesvaltainen liike-elämä tekee virheen jättäessään naisten kyvyt ja potentiaalin käyttämättä. Vastustajat väittivät, että kiintiöiden myötä pätevämmät miehet joutuisivat tekemään tilaa vähemmän päteville naisille. Ulkomaisten sijoittajienkin arveltiin ryhtyvän karttamaan norjalaisyrityksiä, mikäli laki sukupuolikiintiöistä säädettäisiin.

Kiintiöinnoin kannattajat korostivat demokratia-arvoja: sukupuolten tasa-arvon edistäminen liike-elämässä vahvistaisi demokratiaa. Vastustajat eivät voineet hyväksyä sitä, että omistajien oikeutta valita haluamansa edustajat yhtiön hallitukseen rajattaisiin lainsäädännöllä.  

Mitä Norjassa sitten tapahtui, kun yritysten hallitusten kokoonpanoon vaikuttavat sukupuolikiintiöt astuivat voimaan?

Vuonna 2002 naisten osuus lain piirissä olevien yhtiöiden hallituksissa oli 6 prosenttia. Vuoteen 2009 mennessä naisten osuus oli noussut 40 prosenttiin.

Norjalaisyhtiöiden hallitusten naiset ovat miesjäseniä nuorempia ja koulutetumpia. Miesten ja naisten koulutusalojen välillä ei ole suurta eroa. Hallitusten miesjäsenillä on naisia useammin yhtiössä omistajaintressi. Julkisuudessa ei ole esitetty tietoja, jotka kertoisivat yritysten vaikeuksista löytää päteviä naisia hallituksiin. 

Lakimuutoksen myötä joillekin naisille kertyi monta hallitusjäsenyyttä. Useiden eri yhtiöiden hallituksissa istuviin naisiin on viitattu käsitteellä "golden skirts". Kultahameilmiö kuuluu kiintiöiden vastustajien argumenttiarsenaaliin: on pohdittu, pystyykö yksi ja sama henkilö täysipainoisesti hoitamaan useita vastuullisia tehtäviä. Norjan tilastokeskuksen tiedot kuitenkin osoittavat, että naisten ja miesten välillä ei ole hallitusjäsenyyksien määrän suhteen merkittävää eroa. Miesten kohdalla useita hallitusjäsenyyksiä – tai hallitusammattilaisuutta – ei vain näe pidettävän ongelmana.

Norjassa hallituksissa sovellettavilla sukupuolikiintiöillä odotettiin olevan heijastusvaikutuksia yritysten toimivan johdon sukupuolijakaumaan. Toiveet eivät ole toteutuneet. Naisia on toimitusjohtajina vain kourallinen. Hallituksissakin puheenjohtajiksi on valittu entiseen tapaan lähes pelkästään miehiä. Heijastusvaikutusten puute osoittaa, että kehitys ei tapahdu itsestään, vaan eri tasoilla tarvitaan kohdennettuja toimia naisten aseman parantamiseksi.

Norjalaisyhtiöiden pörssikurssit notkahtivat, kun naisten osuus lisääntyi nopeasti kiintiösäädöksen astuttua voimaan. Mikään ei kuitenkaan viittaa siihen, että kiintiöt olisivat vahingoittaneet norjalaisyritysten kilpailukykyä.

Kiintiölain voimaanastumisen aikoihin havaittiin joidenkin pörssiyritysten listautuvan ulos pörssistä. Kiintiöt saattoivat olla osasyy poislistautumiselle, mutta samaan aikaan toteutettu toisen lakiuudistuksen on arveltu olevan tärkempi muutokseen vaikuttanut tekijä.

Norjassa monien liike-elämän edustajien kanta kiintiöihin on edelleen penseä. Monet pitävät omistusoikeuteen puuttumista lainsäädännön keinoin pidetään periaatteellisista syistä vääränä. Tästä huolimatta kiintiöiden soveltaminen on sujunut kivuttomasti ja ilman dramatiikkaa.

Lain piirissä on jo Norjan talouselämän tärkein ja näkyvin osa. Norjassa kuitenkin valmistellaan kiintiölainsäädännön ulottamista myös suuriin yksityisiin osakeyhtiöihin. Hanke ei herätä suuria yhteiskunnallisia intohimoja.

Kiintiöitä koskeva lainsäädäntö jo kuudessa muussakin Euroopan maassa

Yritysten sukupuolikiintiöt ovat kovaa vauhtia muuttumassa norjalaisesta erikoisuudesta norjalaiseski vientituotteeksi. Myös Espanjassa, Alankomaissa, Islannissa, Ranskassa, Belgissa ja Italiassa on säädetty laki, jolla yhtiöt velvoitetaan nimittämään hallituksiin nykyistä tasapuolisemmin naisia ja miehiä. Näissä kuudessa eletään kuitenkin vielä velvoittavaa säädöstä edeltävää siirtymäaikaa. Siirtymäaikojen pituus, lainsäädännön piirissä olevat yhtiötyypit ja sanktiot säännön noudattamatta jättämisestä vaihtelevat.

• Espanja: Kiintiölaki säädettiin vuonna 2007. Sen mukaan yli 250 henkeä työllistävien yritysten tulee varata 40 prosenttia hallituspaikoista aliedustetulle sukupuolelle. Siirtymäaika päättyy vuonna 2015.
   
• Alankomaat: Parlamentin edustajainhuone hyväksyi kiintiöitä koskevan lakiesityksen joulukuussa 2009. Lain mukaan yli 250 henkeä työllistävien yritysten tulee nimittää hallituksiin vähintään 30 prosenttia kumpaakin sukupuolta. Yritysten on vuosikertomuksissaan raportoitava tavoitteen etenemisestä. Laki on määräaikainen ja se on voimassa vuoteen 2016 saakka.
   
• Islanti: Parlamentti hyväksyi kiintiölain vuonna 2010. Kaikkien yli 50 henkeä työllistävien yritysten tulee nimetä hallituksen jäseniksi vähintään 40 prosenttia kumpaakin sukupuolta vuoden 2013 syyskuuhun mennessä.
   
• Ranska: Kiintiölaki vahvistettiin tammikuussa 2011. Aliedustetun sukupuolen tulee saada 40 prosenttia hallituspaikoista kuuden vuoden kuluessa. Välietappi on kolmen vuoden kuluttua: silloin hallituksissa tulee olla vähintään 20 prosenttia molempia sukupuolia. Laki koskee kaikkia pörssiin listautuneita yrityksiä ja yrityksiä, joilla on vähintään 500 työntekijää tai vähintään 5 miljoonan euron liikevaihto. Hallituspalkkoita ei makseta yhtiöissä, joiden hallitukset ovat lainvastaisia.
   
• Belgia: Kesäkuussa 2011 hyväksytty lakiesitys edellyttää, että vähintään kolmannes valtionyhtiöiden ja pörssiyhtiöiden hallituksiin valittavista on naisia. Valtionyhtiöiden on määrä saavuttaa tavoite vuonna 2012. Suurilla pörssiyhtiöillä on kuusi vuotta ja pienillä tai keskisuurilla yhtiöillä kahdeksan vuotta aikaa hallituskokoonpanon muuttamiseen kiintiötavoitetta vastaavaksi. Lain noudattamatta jättämisestä seuraa, että hallituksen jäsenet kaikki etuutensa siihen saakka, kunnes hallituksen kokoonpano on lainmukainen.
   
• Italia: Parlamentti hyväksyi niin ikään kesäkuussa 2011 lain sukupuolikiintiöistä valtionyhtiöissä ja pörssiyhtiöissä. Aliedustetulle sukupuolelle on varattava kolmannes hallituspaikoista vuoteen 2015 mennessä. Lainvastaisista hallituskokoonpanoista yhtiölle annetaan ensi vaiheessa varoitus, toiseksi sakkorangaistus. Kolmas ja raskain keino on hallitusjäsenten erottaminen.

Kiintiöt päivänpolttava kysymys myös Ruotsissa, Tanskassa ja Saksassa

Saksassa pörssiyhtiöiden sukupuolikiintiöitä koskevaa lakia kannattavan työministerin ja sitä vastustavan perheministerin kiintiöitä koskeva eripura on saanut paljon mediajulkisuutta. Työministeri Ursula von der Leyen ajaa yritysten johtoon 30 prosentin naiskiintiöitä vuoteen 2018 mennessä. Perheministeri Kristina Schröder luottaa yritysten omaehtoisiin toimiin naisjohtajuuden edistämisessä. Lokakuun puolivälissä Saksan 30 suurinta pörssiyhtiötä esittelivät tavoitteitaan, joita monissa saksalaismedioissa moitittiin tuoreeltaan epäselviksi ja ympäripyöreiksi(ks. Der Spiegelin teemasivun artikkelit saksaksi tai englanniksi).

Myös Tanskassa käydään vilkasta keskustelua tavoista, joilla naisten osuutta liike-elämän johdossa voidaan kasvattaa. Syksyn 2011 parlamenttivaalien voittajiin kuuluva sosialidemokraattinen puolue ja sen puheenjohtaja, pääministeriksi noussut Helle Thorning-Schmidt ovat kannattaneet lakisääteisiä sukupuolikiintiöitä. Uuden hallituksen ohjelmaan liike-elämän sukupuolikiintiöitä ei ole kuitenkaan kirjattu (ks. KVINFOn tanskankielinen kooste).

Ruotsissa liike-elämän sukupuolikiintiöt on jo yksi politiikan kestoaiheista. Vuonna 2002 silloinen tasa-arvoministeri Margareta Winberg esitti lakisääteisiä 25 prosentin sukupuolikiintiöitä. Göran Perssonin hallituksen aloitteesta tehty selvitys valmistui vuonna 2006. Pitkälle valmistellun kiintiölakiesityksen eteneminen pysähtyi porvarillisten puolueiden vaalivoittoon saman vuoden syksyllä. Vuoden 2010 vaalikamppailussa kiintiökysymys sai jälleen suurta huomiota (ks. DN:n juttusarja vuodelta 2010). Myös kuluvana syksynä asia on ollut otsikoissa. Hallitusvastuussa olevan kokoomuspuolueen puoluesihteeri Sofia Arkelsten asettui syyskuun lopulla kannattamaan sukupuolikiintiöitä Dagens Industri -lehdessä julkaistussa kolumnissa. Puolue kuitekin päätti lokakuussa 2011 pidetyssä puoluekokouksessaan edistää naisedustusta yritysten johdossa muilla keinoin kuin lakisääteisin kiintiöin (ks. SvD:n artikkeli).

Iso-Britanniassa naisten hallitustietä pyritään tasoittamaan yhtiöiden vapaaehtoisuuden pohjalta. Lordi Daviesin helmikuussa 2012 hallitukselle jättämä Women on Boards -selvitys suosittaa, että 100 suurimman pörssiyrityksen hallitusten jäsenistä vähintään 25 prosenttia on naisia.

EU vaatii lisää naisia yritysten johtoon

Yksittäisten maiden kiintiölakien tai sitä koskevan keskustelun ohella painetta naisten osuuden kasvattamiseen tulee EU:sta. EU-komission Viviane Reding jätti kansainvälisen naisten päivän alla maaliskuussa 2011 yrityksille painokkaan vetoomuksen naisten osuuden lisäämiseksi. Mikäli merkittävää parannusta ei tapahdu vuoden sisällä, voidaan kehitystä vauhdittaa sitovilla kiintiöillä.

Heinäkuussa 2011 Euroopan parlamentti hyväksyi päätöslauselman, jossa se kannattaa komission lainsäädäntöaloitetta, mikäli pörssiyritykset eivät omaehtoisti nosta naiten osuutta hallintoelimissä 30 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä ja 40 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä.

Pörssiyritysten itsesäätelyllä lisää naisia hallituksiin

Lakisääteisiä sukupuolikiintiöitä vieroksuva liike-elämä ohjaa yrityksiä tasoittamaan hallitusten sukupuolijakaumaa oma-aloitteisesti.

Suomessa pörssiyhtiöiden hyvän hallinnoinnin Corporate Governance–ohjeisiin otettiin vuonna 2008 mukaan vaatimus, että hallituksissa ”tulee olla sekä miehiä että naisia”. Helsingin pörssissä listattujen yhtiöiden oli määrä noudattaa vaatimusta molempien sukupuolten edustuksesta 1.1.2010 jälkeen pidettävästä seuraavasta varsinaisesta yhtiökokouksesta lukien.

Ruotsin Corporate Governance -ohjeistuksessa yhtiöiltä edellytetään pyrkimystä sukupuolten tasapuoliseen edustukseen – ”The company is to strive for equal gender distribution on the board”. Suositus on tässä muodossaan ollut mukana vuodesta 2004 lähtien.

Puolan hallinnointikoodissa kehotetaan yhtiöitä huolehtimaan naisten ja miesten tasapuolisesta edustuksesta johto- ja valvontatehtävissä.

Saksan hallinnointikoodissa ohjeistetaan kiinnittämään erityistä huomiota riittävään naisten edustukseen ("appropriate degree of female representation"). Myös Luxemburgin koodissa kehotetaan, mikäli mahdollista, molempien sukupuolten edustukseen.

Iso-Britannian, Itävallan ja Tanskan hallinnointikoodissa sukupuoli mainitaan yhtenä niistä ominaisuuksista, jotka tulee huomioida hallituksen jäsenten valinnassa. 

Naisten edustus on kirjattu myös Alankomaiden, Belgian, Espanjan ja Ranskan vastaaviin ohjeisiin, mutta ne kuuluvat maihin, joissa hallitusten sukupuolijakaumaa tasoitetaan lainsäädännönkin avulla.  
 

Sari Pikkala

7.11.2011

Kiintiöt toisivat lisää naisia useimpien suomalaisten pörssiyhtiöiden hallituksiin

Tasa-arvoasioista vastaava ministeri Paavo Arhinmäki on esittänyt lakisääteisiä sukupuolikiintiöitä pörssiyhtiöiden hallituksiin, mikäli sukupuolten tasapuolinen edustus ei toteudu niissä vuoteen 2013 mennessä. Jos kiintiöt toteutettaisiin meillä Norjan mallin mukaisina, yltäisi vain noin joka kymmenes pörssiyhtiö nykyisellä hallituskokoonpanollaan 40 prosentin tavoitteeseen. Lue lisää

Lisätietoa

Aagot Storvik & Mari Teigen (2010):
Women on Board. The Norwegian experience

Kirsti Niskanen (ed.) (2011):
Gender and Power in Nordic Countries

Mirella Visser (2011):
Advancing gender equality in economic decision-making. Background note.