Perustamissopimukset
EU:n tasa-arvosääntely keskittyy pitkälti työelämään liittyviin tasa-arvokysymyksiin. Esimerkiksi vaatimus samanpalkkaisuudesta eli siitä, että samasta tai samanarvoisesta työstä tulee maksaa samansuuruista palkkaa työntekijän sukupuolesta riippumatta, on ollut yhteisön keskeinen tavoite jo yli 50 vuotta.
Vuoden 1997 Amsterdamin sopimuksessa tasa-arvon asema unionin yhteisenä tavoitteena ja periaatteena vahvistettiin. Lisäksi sopimukseen kirjattiin vaatimus sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisesta eli sukupuolten välisen tasa-arvon sisällyttämisestä kaikkeen unionin päätöksentekoon. Myös syrjintä sukupuolen ja muiden syrjintäperusteiden pohjalta kiellettiin. Amsterdamin sopimuksella vahvistettiin Euroopan sosiaalisen peruskirjan ja Työntekijöiden sosiaalisia perusoikeuksia koskevan yhteisön peruskirjan asema jäsenvaltioita sitovina dokumentteina. Peruskirjat sisältävät varsinkin työelämän tasa-arvoon liittyviä määräyksiä ja vaatimuksen naisten erityissuojelusta raskauden vuoksi.
Vuonna 2009 voimaan tulleessa Lissabonin sopimuksessa naisten ja miesten tasa-arvo nähdään sekä unionin tavoitteena että osana eurooppalaista arvopohjaa. Lissabonin sopimuksessa vahvistetaan Perusoikeuskirjan asema ja mahdollistetaan unionin liittyminen Euroopan ihmisoikeussopimuksen piiriin. Perusoikeuskirja sisältää lukuisia EU:n kansalaisten poliittisia, sosiaalisia, taloudellisia, yksilö- ja kansalaisoikeuksia, jotka Lissabonin sopimuksen myötä tulevat osaksi EU:n oikeutta
Direktiivit
EU:n parlamentti ja neuvosto säätävät direktiivejä, joiden tarkoitus on yhdenmukaistaa jäsenmaiden lainsäädäntöjä ja tuoda niitä lähemmäs EU:n määrittämää standardia.
EU:n oikeus sisältää useita työelämään liittyviä tasa-arvodirektiivejä. Ensimmäinen direktiivi tällä saralla koski samapalkkaisuutta ja se säädettiin vuonna 1975 täydentämään perustamissopimuksen samapalkka-artiklaa. Ns. yleinen työelämän tasa-arvodirektiivi sääntelee muita työelämän tasa-arvokysymyksiä.
Työelämän tasa-arvon lisäksi myös sosiaaliturvaan liittyviä jäsenmaiden lainsäädäntöjä on direktiivien avulla pyritty tuomaan lähemmäs toisiaan. Vuonna 2004 hyväksytyssä tavaroiden ja palvelujen vaihdantaa koskevassa tasa-arvodirektiivissä sääntely ulotettiin myös työelämän ulkopuolelle.
Tasa-arvopolitiikan välineitä
Lainsäädännön lisäksi EU:n tasa-arvopolitiikkaa ohjaavat komission ja neuvoston hyväksymät tasa-arvo-strategiat ja poliittiset sitoumukset.
Euroopan komissio hyväksyi vuonna 2010 uuden Naisten ja miesten tasa-arvostrategian 2010–2015. Strategian tavoitteet ja toimenpiteet kohdistuvat mm. taloudelliseen tasa-arvoon, samapalkkaisuuteen, päätöksentekoon, sukupuoleen perustuvaan väkivaltaan ja tasa-arvoon EU:n ulkosuhteissa.
Eurooppa-neuvosto vahvisti vuonna 2006 Euroopan tasa-arvosopimuksen, joka sisältää EU:n tasa-arvopolitiikan painopisteet ja tarvittavat toimenpiteet. Euroopan unionin neuvosto on päivittänyt EU:n tasa-arvosopimuksen vuosiksi 2011–2020.
Euroopan komission vuonna 2010 laatiman Naisten peruskirjan tarkoituksena on osoittaa komission vahva sitoumus tasa-arvon edistämiseen. Komission uusin tasa-arvostrategia on rakennettu vastaamaan Naisten peruskirjassa määritettyjä tasa-arvopolitiikan painopistealueita. Peruskirjassa tärkeimmiksi tasa-arvon edistämisen alueiksi määritellään:
- Yhdenvertainen taloudellinen riippumattomuus
- Sukupuolten palkkaeron poistaminen
- Tasa-arvo poliittisessa ja taloudellisessa päätöksenteossa
- Sukupuoleen perustuvan väkivallan lopettaminen
- Sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen EU:n ulkosuhteissa
