Feministisen yhteiskuntatutkimuksen kirjo esillä Tampereella

Millaista on 2010-luvun feministinen yhteiskuntaa koskeva tutkimus? Millaisia ilmiöitä se nostaa esille? Miten siinä ymmärretään tieto ja feministinen politiikka? Noin 140 tutkijaa ja opiskelijaa pohtii näitä kysymyksiä Tampereella 11.11.2011 järjestettävässä konferenssissa Sukupuoli yhteiskunnassa.

Feminismi-sana muistuttaa sukupuolen analyysien poliittisesta särmästä. Aikaisempien vuosikymmenten tavoin sukupuolta koskeva tieto on 2010-luvullakin poliittista ja pyrkii vaikuttamaan yhteiskunnallisesti.

Konferenssin pääpuhujat ovat Liisa Rantalaiho, Eeva Jokinen, Suvi Keskinen ja Maria Vihlman. Iltapäivällä noin 50 tutkijaa pohtii omia tutkimusaiheitaan työryhmissä, jotka käsittelevät muun muassa työelämää, tasa-arvoa, perhettä, hoivaa, seksuaalisuutta, politiikkaa - ja feminismin nykyhaasteita.

Tavoitteena oikeudenmukainen ja ihmistä kunnioittava tutkimus

Tietoa sukupuolen merkityksistä on tuotettu eri tieteenalanimikkeiden alla. Mitä yksi suomalaisen naistutkimuksen pioneereista, professori emerita Liisa Rantalaiho, sanoo nimikkeistä feministinen tutkimus, naistutkimus ja sukupuolentutkimus?

– Nimitykset on sovittuja konventioita. Jokaisen alle mahtuu monenlaista tutkimusta. Nimitysten perusteluissa taidettiin kai aikanaan ajatella, että kun naiset ja naiseus on ollut tieteessä toisarvoisessa asemassa, niin tarvitaan nimenomaista naistutkimusta. Myöhemmin haluttiin korostaa, että on tutkittava laajemmin sukupuolta, instituutioiden ja merkitysten sukupuolittumista. Nimitys feministinen yhteiskuntatutkimus on sisältänyt viittauksen naisliikkeeseen ja sen tavoitteisiin, Liisa Rantalaiho erittelee.

Feministiseltä tutkimukselta Rantalaiho vaatii syvää eettisyyttä.

–  Mielestäni pelkkä tutkimuskohde, teoreettiset ideat tai käsitteet eivät tee tutkimusta feministiseksi. Itse tutkimustyön on pyrittävä ihmisiä kunnioittaviin käytäntöihin, jotka eivät uusinna sukupuolitettuja hierarkioita ja ulossulkemisia vaan voimaannuttavat. Taitaa olla idealistista tässä kilpailua ja markkinoita ihannoivassa yliopistomaailmassa?

Alan tutkimus on kulkenut talkootyön innostuksesta institutionalisoitumiseen.

–  Sillä on etunsa ja haittansa. Enää ei olla niin riippuvaisia yksittäisistä asialle omistautuneista ihmisistä ja heidän jaksamisestaan, mutta nyt altistutaan yliopistomaailman rakenteellisille uhille. Monitieteisyys on kuitenkin säilynyt ja tutkimus on minusta virkeää, elävää ja kiinnostavaa, kiittelee Liisa Rantalaiho.

Nuoremman polven naistutkija Maria Vihlman Tampereen ylipistosta näkee feministisen yhteiskuntatutkimuksen merkityksen kahtalaisena. Kysymys on sekä oikeudenmukaisesta tieteellisen tiedon tuottamisesta että arjen jäsentämisestä – ja muuttamisesta –  tiedon avulla.

–  Feministiset yhteiskuntatutkijat ovat työstäneet käytäntöjä, joilla tietoa voitaisiin tuottaa oikeudenmukaisesti. Olennaista on tuotetun tiedon soveltaminen yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Feministinen yhteiskuntatutkimus tarjoaa konkreettisia välineitä arjen ja omaa elämää koskettavien ilmiöiden analysointiin ja tätä kautta toimintatapojen muutokseen, painottaa Maria Vihlman. Hän itse tutkii tekeillä olevassa väitöskirjassaan, miten heteroseksuaalisuus ilmenee nykyajan häissä.

Tunteet valloillaan

Nykyisen työelämän kuvauksissa käytetään paljon prekarisaation käsitettä. Sillä viitataan toimeentulon ja työelämän epävarmuuteen, erityisesti tilapäisiin ja epätyypillisiin työsuhteisiin. Yhteiskuntapolitiikan professori Eeva Jokinen kertoo, millaisia asioita prekarisaatioteoria eri versioineen korostaa ja miten se liittyy sukupuoleen.

–  Työn feminisoituminen on yksi, tosin ongelmallinen tapa teoretisoida tätä kysymystä. Yksi teoretisoinnin keskeinen väite on, että tunteiden asema elämässä on muuttunut: tunteista on tullut näkyvämpiä, niitä esitetään jatkuvasti julkisesti ja ihmiset ovat enemmän yksin tunteidensa kanssa kuin vanhassa taloudessa, Eeva Jokinen pohtii.

–   Tämä tunteellisuus ei kuitenkaan ole vain psykologinen seikka. Kyseessä on myös yhteiskunnallinen ilmiö, jossa haavoittuvuudesta ja hauraudesta on tullut selkeästi epätasaisesti jakaantunutta: toiset ovat etuoikeutetumpia ja suojellumpia kuin toiset. Arki ei enää pitkään aikaan ole ollut tylsää, harmaata ja turvallista. Se on julmaa, värikästä ja – prekaaria.

Työ- ja arkielämää tutkinut Jokinen toivoo feministiseltä yhteiskuntatutkimukselta taloustieteelliseen keskusteluun osallistumista.

–  Feministisen yhteiskuntatutkimuksen suhteen minulla olisi sellainen haave, että löytyisi julkiseen keskusteluun feministejä, jotka osaavat argumentoida ekonomistista virttä veisaavien kanssa ja vastaan. Myös hyvinvointivaltiota ja sen nykytilaa koskeva keskustelu esimerkiksi sosiaalipolitiikasta ja köyhyydestä tarvitsee feministisiä väliintuloja, Eeva Jokinen painottaa.

Konferenssin Sukupuoli yhteiskunnassa järjestää Tampereen yliopiston naistutkimuksen oppiaine. Tasa-arvotiedon keskus Minna on mukana tapahtuman järjestämisessä.

Yksityiskohtainen ohjelma ja työryhmien abstraktit
 

Teija Hautanen
9.11.2011