Sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen

Mitä on sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen?

Sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen tarkoittaa sitä, että kaikkia ihmisiin kohdistuvia päätöksiä ja toimenpiteitä arvioidaan sekä naisten että miesten kannalta. Kyse on hyvän hallinnon periaatteesta.

Sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen perustana käytetään Euroopan neuvoston määritelmää, jonka mukaan valtavirtaistamisen on poliittisten ja hallintoprosessien uudelleen organisoimista, parantamista, kehittämistä ja arviointia niin, että pyrkimys sukupuolten väliseen tasa-arvoon sisällytetään kaikkeen politiikkaan ja hallintotoimiin, kaikilla tasoilla ja kaikissa vaiheissa niiden toimijoiden toimesta, jotka normaalisti kyseisiä toimintoja harjoittavat.

Sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen on hallinnon muutosstrategia, jonka tavoitteena on kehittää sellaisia hallinto- ja toimintatapoja, jotka tukevat tasa-arvon edistämistä osana ministeriöiden ja viranomaisten normaalia toimintaa. Valtavirtaistamisen tarkoituksena on murtaa sukupuolineutraalit, osittain jopa sukupuolisokeat, menettelytavat ja toimintakulttuuri. Tämä edellyttää hallintoprosessien ja hallintokulttuurin muutosta sekä uusien yhteistyösuhteiden ja kuulemistahojen mukaan vetämistä. Valtavirtaistaminen ei kuitenkaan korvaa vaan täydentää tasa-arvopolitiikkaa ja erillisiä tasa-arvo-organisaatioita.

Miksi sukupuolinäkökulman valtavirtaistamista tarvitaan?

Naisten ja miesten välillä on eroja muun muassa taloudellisessa asemassa, työmahdollisuuksissa, terveydessä ja sairastavuudesta kerätyissä tiedoissa. Naisten ja miesten välisistä todellisista eroista löytyy erilaisia esimerkkejä: miehet tienaavat enemmän kuin naiset ja nauttivat näin myös suurempia sosiaaliturvan ansiosidonnaisia etuuksia, kuten eläkkeitä ja päivärahoja. Naiset kouluttautuvat edelleen naisten, miehet miesten töihin. Miehet syrjäytyvät sosiaalisesti ja jäävät asunnottomiksi useammin kuin naiset. Perhevapaita käyttävät edelleen lähinnä naiset. Näistä eroista johtuen, sama toimenpide, kuten laki, saattaa kohdistua hyvinkin erilailla naisiin ja miehiin. Sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen asioiden valmistelussa auttaa ehkäisemään ei-toivottuja vaikutuksia.

Esimerkiksi vanhempainvapaita koskeva, neutraalilta vaikuttava säädös, voi vahvistaa eriarvoisuutta. Käytännössä äidit käyttävät valtaosan perhevapaista, mikä puolestaan heikentää naisten työmarkkina-asemaa. Perhevapaasäädöksiin liittyy myös eroisiä syrjivä kohta: isällä ei ole oikeutta pitää perhevapaita, jos hän ei elä samassa taloudessa lapsen äidin kanssa. Sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen on edellytys naisten ja miesten todellisen tasa-arvon luomiseksi.

Sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen valtionhallinnossa

Suomi on sitoutunut sukupuolinäkökulman valtavirtaistamiseen hyväksyttyään YK:n Pekingin toimintaohjelman vuonna 1995 ja liityttyään Euroopan unioniin, jonka perustamissopimus edellyttää sukupuolten välisen tasa-arvon valtavirtaistamista. Tästä lähtien valtionhallinnossa on pohdittu sitä, miten valtavirtaistamista viedään parhaiten eteenpäin.

Pääministeri Matti Vanhasen II hallituksen ohjelmassa hallitus sitoutuu kokonaisuudessaan edistämään tasa-arvoa määrätietoisesti kaikessa päätöksenteossa. Hallitusohjelman mukaan hallituksen tehtävä on varmistaa, että sukupuolinäkökulma valtavirtaistetaan lainvalmistelussa, talousarvioprosessissa sekä muissa merkittävissä hankkeissa jo toiminnan alkuvaiheissa. Tämä merkitsee sitä, että jokaisella ministeriöllä on velvollisuus ottaa sukupuolinäkökulma huomioon omassa toiminnassaan. Lisäksi hallitusohjelmassa todetaan, että ministeriöissä järjestetään koulutusta asian edistämiseksi. Tämä on edellytys sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen toteutumiselle käytännössä.

Nykyinen hallitusohjelman sukupuolinäkökulman valtavirtaistamista koskeva kirjaus merkitsee sitä, että sukupuolinäkökulma sisällytetään vastedes aktiivisemmin toiminnan suunnitteluun. Sukupuolinäkökulma tulee huomioida hallituksen merkittävimmissä toimissa jo toiminnan alkuvaiheessa, koska vain silloin sillä on todellisia vaikutuksia toiminnan sisältöihin.

Suomessa valtavirtaistamista sovelletaan valtionhallinnossa seuraavilla alueilla:

• sukupuolivaikutusten arviointi lainsäädännön valmistelussa
• tasa-arvon edistäminen talousarvion valmistelussa
• tasa-arvon edistäminen hankkeissa, kuten erilaisten ohjelmien valmistelussa
• tasa-arvon edistäminen henkilöstöpolitiikassa
• tasa-arvon edistäminen ministeriöiden hallinnonalojen virastojen ja laitosten tulosohjauksessa

Sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen toteutuminen hallinnossa edellyttää poliittista tukea, koordinointia ja seurantaa, tietoa ja osaamista sekä käytännön menetelmiä konkreettisen työn tueksi. Johdon tulee seurata sukupuolinäkökulman sisällyttämistä asioiden valmisteluun.

Koordinoinnilla ja seurannalla puolestaan tarkoitetaan toimeenpanoa koordinoivan ja seuraavan rakenteen tai järjestelmän olemassaoloa. Tällainen rakenne voi olla esimerkiksi poikkihallinnollinen työryhmä tai muu vastuuhenkilöiden verkosto, joka yhteistyössä varsinaisen tasa-arvo-organisaation kanssa valvoo ja toteuttaa valtavirtaistamista läpi hallinnon. Koordinointiin kuuluu myös valtavirtaistamisen strateginen suunnittelu, menetelmien kehittäminen sekä toteutumisen seuranta ja arviointi.

Tieto ja osaaminen ovat myös valtavirtaistamisen peruselementtejä. Valmistelun ja päätöksenteon taustalla tulee olla riittävä tieto naisten ja miesten tasa-arvosta kyseisellä alueella. Toimijoilla tulee myös olla osaamista tämän tiedon soveltamiseksi omassa työssä. Tämä merkitsee asiantuntemusta, tiedon tuottamista sekä koulutuksen tarjoamista.

Käytännön menetelmät puolestaan varmistavat sen, että eri alueilla todella löydetään naisten ja miesten välisen tasa-arvon kannalta merkittävät kysymykset ja vaikutukset. Sukupuolen mukaan eritelty tilastointi, sukupuolivaikutusten arviointi, sukupuolitietoinen budjetointi sekä tasa-arvoanalyysit ovat menetelmiä sukupuolinäkökulman valtavirtaistamiseksi.