Suostumuksen puute halutaan raiskauksen määrittelyyn

Raiskattujen kohtelu ja tekijöiden saamat vähäiset tuomiot ovat nousseet otsikoihin.
Kesällä 2011 järjestetyt Lutkamarssit vastustivat näkyvästi naisten syyllistämistä raiskatuksi tulemisestaan. Keskusteluissa on peräänkuulutettu vahvempaa seksuaalista itsemääräämisoikeutta.

Asenteiden lisäksi muutosta kaivataan lainsäädäntöön. Monet suomalaiset järjestöt ja asiantuntijat vaativat, että raiskausrikosten sääntelyyn pitää sisällyttää ”puuttuva suostumus”. Tällöin raiskauksen määritelmään kuuluisi, että uhri ei ole antanut suostumustaan seksuaaliseen tekoon.

Fyysinen väkivalta nyt keskeistä

Nykyiset lakipykälät korostavat väkivallan roolia raiskauksissa. Raiskaus on toisen pakottamista sukupuoliyhteyteen väkivaltaa tai sen uhkaa käyttämällä. Poikkeuksena tästä on vuonna 2011 voimaan tullut pykälä, jonka mukaan sukupuoliyhteydestä puolustuskyvyttömän henkilön kanssa voi saada raiskaustuomion, vaikka tekijä ei olisi aiheuttanut uhrin tilaa.

Rangaistavien tekojen asteikko on viisiportainen. Rikosnimekkeet ovat raiskaus, törkeä raiskaus, pakottaminen sukupuoliyhteyteen (ns. ”lievä raiskaus”), pakottaminen seksuaaliseen tekoon ja seksuaalinen hyväksikäyttö. Fyysisen väkivallan määrä vaikuttaa nimeämiseen ja tuomioihin, ja väkivalta tai sen uhka pitää pystyä oikeudessa todistamaan.

Lakiteksti ei tunne lapsen raiskausta. Se puhuu lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Tällä hetkellä laissa on ajatus raiskauksen tahdonvastaisuudesta, mutta nyt mukaan halutaan selkeä kirjaus suostumuksen puutteesta. Esimerkiksi rikosoikeuden professori Terttu Utriaisen mukaan raiskauksen tunnusmerkistö pitäisi laatia niin, että raiskaus on ilman suostumusta tapahtuva sukupuoliyhteys.

Nyt tulkinnallinen lähtökohta oikeusprosessissa on, että asianomistaja eli uhri on ollut suostuvainen, ellei toisin todisteta. On syyttäjän tehtävä todistaa uhrin vastentahtoisuus oikeudenkäynnissä.

”Puuttuvan suostumuksen” kannattajat ovat sitä mieltä, että jos suostumuksen puute sisältyisi raiskauksen tunnusmerkistöön, fyysisen väkivallan sijaan tutkinnassa ja oikeusprosessissa painottuisi uhrin itsemääräämisoikeus aiempaa paremmin.

Tähdentämällä suostumuksen puutetta voitaisiin pitää raiskauksena myös tilannetta, jossa uhrilla on olosuhteiden tai lamaantumisen vuoksi ollut vaikeuksia ilmaista vastarintaansa. Häneltä ei siis odotettaisi voimakasta ja todistettavissa olevaa vastaan tappelua.

Kanadassa ”Ei” tarkoittaa ei

Suostumuksen puuttuminen on seksuaalirikosoikeuden keskeisin elementti muun muassa Yhdysvalloissa, Englannissa ja Kanadassa.

Raiskausoikeudenkäyntejä tutkinut Helena Jokila muistuttaa, että merkittävimmät todisteluongelmat ovat silti samantapaisia sekä Suomessa että anglosaksisissa maissa: kuinka todistaa tahdonvastaisuus tai suostumuksen puute tilanteissa, joissa uhri ei aggressiivisesti tai muutoin vakuuttavasti taistele vastaan.

Kanadassa feministinen kritiikki on vaikuttanut lainsäädäntöön. Siellä nykyinen rikoslaki rajaa, mikä käy suostumuksesta ja mikä ei. Suusanallinen ”ei” on kirjattu päteväksi vastustuksen ilmaukseksi.

Jokilan mukaan Kanadassa on lisäksi säädetty, että raiskauksesta syytetyn pitää selvittää suostumuksen olemassaolo. Laissa myös määritellään, miten se tehdään. Syytetty voi vedota niin sanottuun suostumuserehdykseen vain, jos asianomistaja eli uhri on ilmaissut suostumuksensa hänelle. Raiskauksesta syytetyn omat spekulaatiot uhrin seksuaalisesta halukkuudesta eivät yksin riitä.

Pohjoismaissa yhtäläisyyksiä ja eroja

Suomi, Tanska, Ruotsi ja Norja ovat kaikki saaneet kansainvälistä kritiikkiä raiskattujen oikeusturvan ja suojelun puutteista.

Eri Pohjoismaiden raiskauspykäliä yhdistää väkivallan suuri rooli. Väkivallan määrä ja sen uhka määrittelevät raiskauksen vakavuusastetta. Ne ovat myös keskeisiä elementtejä raiskauksen toteennäyttämisessä.

Suomen laissa raiskaus on luonteeltaan sukupuoliyhteys. Penetraatio sukupuolielimellä tai siihen kohdistuen on keskeistä. Tanskassa, Norjassa ja Ruotsissa raiskaukseksi voi määrittyä myös muunlainen seksuaalinen pakottaminen.

Suomi eroaa muista pohjoismaista myös siinä, että ”lievä raiskaus” eli pakottaminen sukupuoliyhteyteen ei ole virallisen syytteen alainen, vaan rikosprosessi käynnistyy ainoastaan uhrin aloitteesta.

Suomi kriminalisoi niin sanotun sammuneen raiskauksen vasta vuonna 2011, Ruotsi ja Norja jo aiemmin. Tanska ei tulkitse raiskaukseksi tiedottoman tai päihtyneen henkilön pakottamista seksiin. Jos tekijä ja uhri ovat keskenään naimisissa, seksi puolustuskyvyttömässä tilassa olevan henkilön kanssa ei ole edes rikos.
 

Teija Hautanen
9.9.2011, päivitetty 16.9.2011

Lisätietoa aiheesta

Case Closed. Rape and Human Rights in the Nordic Countries. Summary Report. (2010) Amnesty International Publications.

Bitsch, Anne (2011) Global wave of protest against rape. Artikkeli pohjoismaisen tasa-arvotiedon keskus NIKK:n verkkopalvelussa.

Honkatukia, Päivi & Kainulainen, Heini (2009) Seksuaalirikokset. Teoksessa: Rikollisuustilanne 2008. Rikollisuus- ja seuraamusjärjestelmä tilastojen valossa. Helsinki: Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos, 81-100.

Jokila, Helena (2010) Tahdonvastainen suostumus ja liiallisen luottamuksen hinta : Raiskauksen ja muiden seksuaalirikosten oikeudellisen tiedon konstruktiot. Helsinki: Suomalainen Lakimiesyhdistys.

Rikoslaki 19.12.1889/39. 20. luku käsittelee seksuaalirikoksia.

Suomen virallinen tilasto (SVT): Poliisin tietoon tullut rikollisuus. Helsinki: Tilastokeskus.

Utriainen, Terttu (2010) Raiskaus rikosoikeudellisena ongelmana. Rovaniemi: Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunta.

Tuhansia raiskauksia, niukasti tuomioita

Raiskaukset ovat tyypillisesti piilorikollisuutta, josta valtaosa jää tulematta viranomaisten tietoon. Poliisille ilmoitettujen tapausten määrä on kuitenkin ollut kasvussa 2000-luvulla. Vuonna 2010 poliisin tietoon tuli yhteensä noin 820 raiskausta, törkeää raiskausta ja pakottamista sukupuoliyhteyteen.

Harva raiskaus johtaa syytteeseen ja tuomioon. Vuosina 2003−2007 nostettiin käräjäoikeuksissa keskimäärin 113 raiskaussyytettä vuodessa ja tuomittuja oli vastaavasti 92.

Kysyttäessä naisilta raiskausluvut muodostuvat huomattavasti suuremmiksi kuin poliisitilastoissa.

Vuoden 2005 naisuhritutkimuksen aineiston mukaan 6500 suomalaisnaista oli pakotettu parisuhteessaan seksuaaliseen kanssakäymiseen viimeisen vuoden aikana. Parisuhteen ulkopuolella näin tapahtui 7600 naiselle ja entisessä parisuhteessa 1800 naiselle.

Joka neljännessä poliisin tietoon tuodussa tapauksessa tekijä on uhrille tuntematon.

Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2010 vain muutama mies ilmoitti poliisille joutuneensa rikosnimikkeen "raiskaus" kohteeksi. Samana vuonna julkaistun miesuhritutkimuksen mukaan 0,3 % vastaajamiehistä oli pakotettu seksuaaliseen kanssakäymiseen, kun  vastaava luku naisilla oli 7 %.

Tilastokeskus kertoo myös, että vuonna 2010 kahta naista epäiltiin syylliseksi raiskaukseen, törkeään raiskaukseen tai pakottamiseen sukupuoliyhteyteen. Kategoriassa "seksuaalirikokset" epäiltyinä oli 50 naista.