Lakiuudistuksilla kattavampaan syrjinnän torjumiseen
Eri ihmisryhmien tasa-arvoa edistävää ja syrjinnän vastaista lainsäädäntöä ollaan uudistamassa. Keskeiset lait tässä ovat tasa-arvolaki ja yhdenvertaisuuslaki. Tasa-arvolaki keskittyy sukupuolten tasa-arvoon. Yhdenvertaisuuslaki sääntelee muita syrjintäperusteita. Vaiheikkaassa uudistustyössä on esitetty lakien yhdistämistä. Voimakkaan vastustuksen vuoksi lait päädyttiin pitämään erillään. Lakiuudistusten aikataulu on avoin.
Tasa-arvolailla pitkä historia, yhdenvertaisuuslaki vielä tuore
Vuonna 1986 säädetty tasa-arvolaki eli laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta syntyi pitkälti YK:n kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen (CEDAW 1979) vaikutuksesta. Syntyajankohtansa jälkeen lakia on jo uudistettu moneen otteeseen.
Lain ensimmäisen pykälän mukaan tarkoitus on ”estää sukupuoleen perustuva syrjintä ja edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa ja parantaa naisten asemaa erityisesti työelämässä”. Vaikka naisten asema nostetaan näin esiin, tasa-arvolaki on muuten sukupuolineutraali ja kieltää myös miesten syrjimisen sukupuolen perusteella.
Laki on työelämäpainotteinen. Sillä säädetään myös julkista valtaa käyttävien elinten kokoonpanosta niin sanotuin kiintiösäännöksin, velvoitetaan edistämään tasa-arvoa koulutuksessa ja kielletään syrjintä tavaroiden ja palveluiden saatavuudessa. Lakia ei sovelleta yksityiselämän piiriin kuuluviin suhteisiin. Myös uskonnollisten yhdyskuntien uskonnonharjoitukseen liittyvä toiminta on lakitekstissä suljettu lain soveltamisen ulkopuolelle. Tämä rajaus on kuitenkin kyseenalaistettu naispappeuskiistojen oikeustapauksissa.
Yhdenvertaisuuslain kehittymiseen on vaikuttanut keskeisesti Euroopan unioni. Sen perustamissopimukseen on kirjattu sukupuolen lisäksi viisi muuta kiellettyä syrjintäperustetta: rotu tai etninen alkuperä, uskonto tai vakaumus, vammaisuus, ikä ja seksuaalinen suuntautuminen.
Suomen yhdenvertaisuuslaki säädettiin vuonna 2004. Siinä kielletyt syrjintäperusteet ovat pitkälti samoja kuin EU:llakin, mutta yhdenvertaisuuslaki jättää Suomen perustuslain 6 §:n tapaan syrjintäperusteiden listan avoimeksi mainiten myös ”muun henkilöön liittyvän syyn”.
Yhdenvertaisuuslakia sovelletaan muun muassa työelämään, koulutuksen saamiseen ja sosiaali- ja terveyspalveluihin. Tasa-arvolain tavoin se ei koske yksityiselämän piiriin kuuluvia suhteita.
Kaikilla syrjintäperusteilla ei ole yhtäläistä asemaa yhdenvertaisuuslaissa. Nyt palveluiden tarjoamisen, sosiaaliturvan ja asevelvollisuuden osalta syrjintäkielto koskee vain etnistä alkuperää. Eri perustein tapahtuvan syrjinnän valvonta ja seuraamukset ovat myös erilaiset.
Kiista lakien yhdistämisestä
Nykyistä tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslainsäädäntöä on arvosteltu hajanaiseksi ja vaikeaselkoiseksi. Lakeja on syytetty tehokkuuden puutteesta syrjinnän torjumisessa. Eri syrjintäperusteiden asettamista eriarvoiseen asemaan ei pidetä oikeudenmukaisena. Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusviranomaisten asemiin, toimenkuviin ja yhteistyömuotoihin on myös kaivattu tarkennuksia.
Yhdenvertaisuuslainsäädännön uudistus alkoi vuonna 2007. Oikeusministeriön asettama toimikunta ehdotti yhtenä vaihtoehtona, että tasa-arvolaki ja yhdenvertaisuuslaki yhdistettäisiin. Ehdotusta perusteltiin selkeydellä ja syrjintäasioiden yhdenmukaisella ja kokonaisvaltaisella käsittelyllä. Esiin nostettiin myös aiempaa parempi mahdollisuus torjua moniperusteista syrjintää, jossa henkilö kohtaa syrjintää useasta syystä samanaikaisesti.
Tasa-arvopolitiikan toimijoille ajatus yhdistämisestä tuli yllättäen. Suurin osa tasa-arvoalan virallisista toimijoista (tasa-arvovaltuutettu, tasa-arvolautakunta, tasa-arvoasiain neuvottelukunta, sosiaali- ja terveysministeriö) ja monet naisjärjestöt olivat sillä kannalla, että naisten ja miesten välistä tasa-arvoa voidaan edistää parhaiten säilyttämällä tasa-arvolaki ja yhdenvertaisuuslaki erillisinä. Samaa mieltä ovat olleet muun muassa opetusministeriö, Kuntaliitto ja eri työntekijäjärjestöt.
Yhdistämistä vastustettiin muun muassa argumentilla, että sukupuoli syrjintäperusteena on erityinen ja vaatii oman lakinsa, koska se suojaa lähtökohtaisesti väestön enemmistöä. Muut syrjintäperusteet suojaavat tyypillisesti vähemmistöjä. Epäiltiin, että yhdistäminen voisi käytännössä merkitä sukupuolisyrjinnän torjumisen jäämistä muun syrjinnän ehkäisyn jalkoihin.
Yhdenvertaisuustoimikunta päätyi lopulta esittämään, että lakeja ei yhdistetä ja sukupuolisyrjinnän kiellosta säädetään edelleen tasa-arvolaissa ja muista syrjintäperusteista yhdenvertaisuuslaissa.
Moniperusteisen syrjinnän kielto yhdenvertaisuuslakiin
Oikeusministeriön vuonna 2007 asettama työryhmä on laatinut ehdotuksen uudeksi yhdenvertaisuuslainsäädännöksi.
Yhdenvertaisuuslain soveltamisalaa kaavaillaan laajennettavaksi niin, että se koskisi kaikkia ”julkisoikeudellisia ja yksityisoikeudellisia oikeussuhteita sekä tosiasiallista viranomaishallintoa”. Yksityiselämä jäisi aiempaan tapaan lain ulkopuolelle. Velvollisuus edistää yhdenvertaisuutta tulisi koskemaan kaikkia syrjintäperusteita ja viranomaisten lisäksi oppilaitoksia ja työnantajia.
Ehdotus sisältää uusia syrjintäkieltoja. Siinä kiellettäisiin moniperusteinen syrjintä, olettamaan perustuva syrjintä ja läheissyrjintä. Moniperusteinen syrjintä tarkoittaa useammasta kuin yhdestä syystä tapahtuvaa syrjintää. Henkilö voi esimerkiksi kohdata syrjintää vammaisuutensa ja sukupuolensa perusteella samanaikaisesti. Olettamaan perustuva syrjintä on tilanne, jossa henkilöä on syrjitty syystä, joka ei ole totta. Läheissyrjinnässä ihminen joutuu syrjityksi hänen läheiseensä liittyvän syyn vuoksi.
Nykyisin pelkästään etnistä syrjintää käsittelevän vähemmistövaltuutetun virka muutettaisiin kaikenlaista syrjintää käsittelevän yhdenvertaisuusvaltuutetun viraksi. Yhdenvertaisuuslain noudattamista työelämässä valvoisivat edelleen työsuojeluviranomaiset, ja sukupuolisyrjinnän valvonta jäisi yhä tasa-arvovaltuutetulle. Tasa-arvo- ja syrjintälautakunnat halutaan kuitenkin yhdistää yhdeksi yhdenvertaisuuslautakunnaksi.
Nykyisen lain tapaan ehdotus antaa mahdollisuuden positiiviseen erityiskohteluun. Erityistoimet tai -järjestelyt käyvät päinsä, jos tarkoitus on tosiasiallisen yhdenvertaisuuden edistäminen tai syrjinnästä aiheutuvien haittojen ehkäiseminen tai poistaminen.
Sukupuolivähemmistöjen suoja tasa-arvolakiin
Tasa-arvolain uudistusta valmistellaan sosiaali- ja terveysministeriössä. Eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on ottanut vuonna 2010 kantaa tasa-arvolain toimivuuteen, ja valiokunnan näkemykset ovat nyt uudistustyön pohjana. Myös valtioneuvoston selonteko naisten ja miesten tasa-arvosta (2010) linjaa lainvalmistelua.
Sukupuolivähemmistöillä eli esimerkiksi trans- ja intersukupuolisilla henkilöillä ei ole erikseen mainittua syrjintäsuojaa missään laissa. Nyt sukupuolivähemmistöjen suojaa suunnitellaan tasa-arvolakiin.
Uutta on myös, että peruskoulujen halutaan tulevaisuudessa laativan toiminnalliset tasa-arvosuunnitelmat muiden oppilaitosten tavoin. Tätä perustellaan sillä, että perusopetus on tasa-arvon edistämisessä keskeisessä asemassa.
Työpaikkojen tasa-arvosuunnitelmiin kuuluvissa palkkakartoituksissa nähdään paljon kehitettävää. Lakiin pitäisi saada täsmälliset ohjeet kartoitusten tekemiseen ja säännös, joka velvoittaa tekemään palkkavertailua yli työehtosopimusrajojen.
Eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunta esittää lakiin myös tasa-arvovaltuutetulle ja -lautakunnalle mahdollisuutta syrjintätapausten sovitteluun.
Uusi hallitus vaikuttaa siihen, miten lakien valmistelu jatkossa etenee ja milloin uudistukset tulevat eduskunnan käsiteltäviksi.
Teija Hautanen
3.6.2011, päivitetty 22.6.2011
Lähteet
Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta 8.8.1986/609
Yhdenvertaisuuslaki 20.1.2004/21
Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslainsäädännön uudistustarve- ja vaihtoehdot. Yhdenvertaisuustoimikunnan välimietintö. Oikeusministeriö 2008.
Lausuntotiivistelmä yhdenvertaisuustoimikunnan välimietinnöstä. Oikeusministeriö 2008.
Ehdotus uudeksi yhdenvertaisuuslaiksi ja siihen liittyväksi lainsäädännöksi. Yhdenvertaisuustoimikunnan mietintö. Oikeusministeriö 2009.
Lausuntotiivistelmä yhdenvertaisuustoimikunnan mietinnöstä. Oikeusministeriö 2010.
Valtioneuvoston selonteko naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta. Sosiaali- ja terveysministeriö 2010.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan lausunto 6/2010 vp
Kantola, Johanna & Nousiainen, Kevät (2008) Pussauskoppiin? Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslainsäädäntöjen yhtenäistämisestä. Naistutkimus 2/2008, 6-20.
