Selonteko linjaa tasa-arvopolitiikkaa vuoteen 2020

Tasa-arvokysymykset koskevat kaikkia yhteiskuntaelämän osa-alueita ja näkyvät konkreettisesti naisten ja miesten elämässä. Näin todetaan Suomen kautta aikojen ensimmäisessä tasa-arvoselonteossa, joka linjaa naisten ja miesten välistä tasa-arvoa koskevaa politiikkaa vuoteen 2020 saakka. Selonteko myös arvioi hallitusten tasa-arvopolitiikkaa viimeisen runsaan kymmenen vuoden ajalta.

Valtioneuvosto hyväksyi tasa-arvoselonteon 21.10.2010. Eduskunta käsittelee sitä lähetekeskustelussa 18.11.2010 ja antaa myöhemmin aiheesta oman kirjelmänsä jatkotyöskentelyn pohjaksi.

Hallitusohjelmiin on viimeisen 10–15 vuoden aikana kirjattu selkeitä tasa-arvopoliittisia tavoitteita. Asialista on pysynyt pääosin samana. Naisten osuuden kasvattaminen päätöksenteossa, työelämä ja palkkaus, perhevapaiden tasaisempi jakautuminen ja naisiin kohdistuva väkivalta ovat olleet jo monen hallituksen ohjelmassa.

Tasa-arvoselonteko on kaksiosainen. Valtioneuvoston hyväksymässä ensimmäisessä osassa annetaan tulevaisuuteen suuntaavat linjaukset.  Selonteon toinen osa on yksityiskohtaisempi tausta-aineisto, jossa arvioidaan tasa-arvopolitiikkaa 1990-luvun lopusta alkaen.

Selonteon linjaukset pähkinänkuoressa:

Tasa-arvolainsäädäntö
Tasa-arvolaki säätelee sukupuolten välistä tasa-arvoa. Yhdenvertaisuuslaki koskee muuta kuin sukupuoleen perustuvaa syrjintää. Ilmaisu ”moniperusteinen syrjintä” kuvaa selonteossa tilannetta, jossa ihminen kohtaa syrjintää samanaikaisesti sukupuolensa ja esimerkiksi etninen taustansa, terveydentilansa tai seksuaalinen suuntautumisensa vuoksi.  Selonteko linjaa, että lakeja muutettaessa säädetään myös moniperusteisesta syrjinnästä. Muista vähemmistöryhmistä poiketen sukupuolivähemmistöjen eli esimerkiksi transsukupuolisten ihmisten syrjintää ei ole erikseen kielletty tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslaeissa. Selonteko edellyttää, että sukupuolivähemmistöjen syrjintäsuoja sisällytetään juuri tasa-arvolakiin.

Tasa-arvoviranomaisten asema
Tasa-arvoyksikkö sijoitetaan nykyistä korkeampaan hierarkiseen asemaan EU-maiden yleisen käytännön mukaisesti. Tasa-arvovaltuutetun itsenäisyyttä ja toimintaedellytyksiä vahvistetaan. Kaikkiin ministeriöihin nimetään tasa-arvoasioista vastaava virkamies.

Sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen
Sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen tarkoittaa, että sukupuolinäkökulma ja tasa-arvon edistäminen sisällytetään kaikkeen viranomaisvalmisteluun ja päätöksentekoon jokaisella hallinnonalalla. Valtavirtaistaminen merkitsee toiminnan arviointia aina myös miesten kannalta.

Päätöksenteko
Naiset ovat hyvin edustettuina poliittisessa päätöksenteossa. Kiintiösäännöksillä on nostettu naisten osuutta kunnallisissa toimielimissä. Valtionhallinnon ylimmässä johdossa naisten osuus jää alhaiseksi. Valtionyhtiöissä naisten osuus hallituksissa on tyydyttävä, mutta pörssiyhtiöissä se jää alle viidennekseen. Uusissa linjauksissa painotetaan tasa-arvon turvaamista niin kuntien rakenneuudistuksissa kuin valtion ja yksityisen sektorin johtopaikoillakin.

Koulutus
Sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen ja tasa-arvon edistäminen sisällytetään osaksi koulutuspolitiikkaa, opetusta ja varhaiskasvatusta. Tasa-arvosuunnitelman tekemisen velvoite laajennetaan perusopetukseen. Oppimateriaaleja arvioidaan sukupuolinäkökulmasta. Lasten ja nuorten sukupuolitietoista medialukutaitoa vahvistetaan.

Korkeakoulutus ja tutkimus
Korkeimmat opetus- ja tutkimusvirat ovat yhä miesvaltaisia, vaikka naisten osuus ylempien korkeakoulututkintojen suorittajista on yli 60 prosenttia. Työn ja perheen yhdistäminen on ongelma tutkijanuralla, varsinkin määräaikaisissa tehtävissä ja apurahalla toimivilla tutkijoilla. Tutkimuksen ja tiedepolitiikan alalla tarvitaan tarkempaa sukupuolenmukaista tietoa rahoitus- ja arviointikäytännöistä. Nais-, mies- ja sukupuolentutkimuksen asemaa vahvistetaan.

Työelämä
Naisten palkat ovat olleet viimeisen kymmenen vuoden ajan 80–82 prosenttia miesten palkoista. Ero johtuu osin työmarkkinoiden ja koulutuksen sukupuolenmukaisesta jakautumisesta eli segregaatiosta. Nais- ja miesvaltaisten alojen palkkaeroja pyritään pienentämään. Segregaatiota lievennetään kannustamalla miehiä perinteisiin naisten ammatteihin ja vauhdittamalla naisten urakehitystä.

Työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen
Isälle ja äidille tarvitaan oma vanhempainvapaajakso, koska nyt vanhempainvapaata käyttävät lähinnä äidit.  Lasten on oltava perhevapaajärjestelmässä yhdenvertaisia perhemuodosta riippumatta. Selvitetään, miten perhevapaakustannukset voitaisiin maksaa erillisestä vakuutuksesta, jonka varat kerättäisiin työnantajilta, työntekijöiltä ja valtiolta.

Miehet ja tasa-arvo
Tasa-arvon edistäminen on miesten ja naisten yhteinen tehtävä. Miesten terveys ja terveyskäyttäytyminen on otettava huomioon terveyspolitiikassa. Isyyttä on tuettava neuvolasta lähtien ja erotilanteissa. Miehistä ja tasa-arvosta tarvitaan lisää tietoa, ja miesjärjestöjen asiantuntemus otetaan käyttöön. Mieheyden malleja on monipuolistettava.

Naisiin kohdistuva väkivalta, lähisuhdeväkivalta ja ihmiskauppa
Naisiin kohdistuva väkivalta on ihmisoikeusloukkaus ja yksi syrjinnän muoto. Väkivallan uhrien ja muiden osapuolten palvelujen varmistaminen on edelleen keskeinen ongelma. On kiinnitettävä huomiota myös miehiin kohdistuvaan lähisuhdeväkivaltaan. Parituksen kohteita on autettava, vaikka näyttöä varsinaisesta ihmiskaupparikoksesta ei olisikaan.

Suomen toiminta kansainvälisessä tasa-arvopolitiikassa
Suomi edistää tasa-arvoa muun muassa EU:n, YK:n ja OECD:n toiminnassa. Ulkoministeriö tekee kehitysyhteistyölle tasa-arvostrategian. Ilmasto- ja ympäristötyössä tyttöjen ja naisten asema on yksi keskeinen alue.

Tasa-arvoselonteko on julkaistu kokonaisuudessaan sähköisessä muodossa:
Valtioneuvoston selonteko naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta [PDF]

Lisää tietoa aiheesta:
Tuoreet selvitykset: Tasa-arvopolitiikan tavoitteet korkealla, tuloksissa toivomisen varaa

Teija Hautanen

8.11.2010