Mistä rahat väkivallan vastaiselle työlle?

"Naisiin kohdistuva väkivalta on hyvin haavoittavaa, ja uhri tarvitsee ulkopuolista apua selviytyäkseen", totesi kehittämispäällikkö Minna Piispa Naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisen ohjelman aloitusseminaarissa, joka pidettiin 30.9.2010 Helsingissä. Valtion tehtävä on ennaltaehkäistä väkivaltaa ja taata uhreille tarpeellinen tuki ja hoito. Ohjelman rahoitus kuitenkin puhutti niin seminaarissa esiintyneitä ministereitä kuin runsaslukuista yleisöäkin.

Kehittämispäällikkö Minna Piispa (THL), peruspalveluministeri Paula Risikko ja oikeusministeri Tuija Brax Naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisen ohjelman aloitusseminaarin lehdistötilaisuudessa

Naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisen ohjelma sisältää 66 toimenpidettä, jotka on tarkoitus toteuttaa vuosina 2010–2015. Nykyisen hallituksen tavoite on, että väkivallan kaikki osapuolet saisivat palveluja julkisen sektorin järjestämänä. Nyt arvokasta auttamistyötä tehdään paljon järjestöissä.

Väkivallan vähentämisen ohjelmassa esitetään, että väkivallan uhreille tarjottavaa pitkäkestoista tukea pitää lisätä. Myös matalan kynnyksen palveluja seksuaalisen väkivallan uhreille kehitetään. Edelleen on perustettava alueelliset väkivallan ehkäisytyöhön erikoistuneet osaamis- ja palveluyksiköt. Miten nämä ja muut suunnitellut toimet aiotaan rahoittaa? Asiasta on huolensa ilmaissut muun muassa Amnesty.

"Ilman lisärahoitusta voidaan saavuttaa paljon. Moni ohjelman toimenpiteistä on osa hallinnonalojen perustehtäviä", painotti sisäasiainministeri Anne Holmlund (kok), joka ei luvannut ohjelmalle erillisrahoitusta.

Peruspalveluministeri Paula Risikko (kok) korosti, että toimivat peruspalvelut ovat väkivallan vastaisen työn lähtökohta ja kunnilla on suuri merkitys ohjelman toteutumisessa. Risikkokaan ei luvannut korvamerkittyä rahaa ohjelmalle. Hän kuitenkin tähdensi, että ministeriöt voivat itse kanavoida sille varoja.

"Pessimismiin ei ole syytä. Kyse on siitä, miten naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen työ sisällytetään osaksi muuta toimintaa", huomautti puolestaan oikeusministeri Tuija Brax (vihr) rahoituskeskusteluun.


Naiset hakeneet apua vartiointifirmoilta

Ministereiden vaatimus saada väkivallan vastainen työ osaksi perustoimintaa näkyy ohjelmassa. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten odotetaan tunnistavan väkivaltaa aiempaa paremmin ja puuttuvan siihen tehokkaammin. Tässä apuna ovat koulutusten lisäksi asiakastyöhön kehitetyt lomakkeet, joiden avulla väkivallan kokemuksia voidaan kartoittaa ja dokumentoida. Väkivallan uusiutumisen arviointia varten kokeillaan tällä hetkellä Suomessa uutta moniammatillista riskinarviointimenetelmää.

Poliisit ja syyttäjät ohjeistetaan sen suhteen, miten uhrin turvallisuus voidaan varmistaa. Nyt naiset ovat jopa itse maksaneet turvallisuusalan yrityksille suojelusta, kun julkiset palvelut eivät ole tässä auttaneet.

Naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisessa ohjelmassa mainitaan myös useita lainsäädännöllisiä muutoksia. Valmisteltavana on muun muassa lakimuutos, jolla puolustuskyvyttömään henkilöön kohdistuva sukupuoliyhteys säädetään raiskaukseksi. Sosiaalihuollon lainsäädäntöön suunnitellaan lisättäväksi kunnille velvollisuus järjestää olosuhteet, joissa lapsen tapaamisoikeutta voidaan toteuttaa turvallisesti ja valvotusti. Tällä hetkellä tuomioistuin voi määrätä lapsen ja väkivaltaan syyllistyneen vanhemman tapaamiset valvotuiksi, mutta kunnilla ei ole lakiin kirjattua velvoitetta järjestää tapaamispaikkaa.

Osa ohjelman toimenpiteistä on mahdollista sisällyttää osaksi ”normaalitoimintaa”, kuten ministerit totesivat. Käytännössä ohjelman toteutuksesta vastaavat usein kunnat. Ne päättävät väkivallan vastaisen työn budjetoinnista ja palvelujen tärkeysjärjestyksestä. Ilman erillisrahoitusta kattavien erityispalvelujen ja pitkäkestoisten terapioiden lisääminen on vaativa tehtävä.

Teija Hautanen

6.10.2010