Mitä tilastot kertovat väkivallasta ja sukupuolesta?
Kysymys väkivallan tekijöiden ja uhrien sukupuolesta puhuttaa. Ovatko miehet ja naiset sittenkin yhtä väkivaltaisia? Poliisin tietoon tullut väkivalta sekä perheissä että muissa olosuhteissa on pääasiallisesti miesten tekemää. Poikkeuksena tästä on lapsiin kohdistuva henkirikollisuus. Osa kyselytutkimuksista antaa väkivallasta erilaisen kuvan kuin viranomaistilastot. Kyselyissä naisten ja miesten osuudet väkivallan tekijöistä lähestyvät toisiaan.
Suomessa kootaan vuosittain tilastoja poliisin tietoon tulleesta väkivaltarikollisuudesta. Poliisin tietoon tulee kuitenkin vain pieni osa väkivallasta. Esimerkiksi vuonna 2009 ainoastaan 15 prosenttia vähintään lyönnin sisältäneistä tapauksista tuli poliisin tietoon.
Mitä lievemmästä väkivallasta on kyse, sitä useammin se jää piilorikollisuudeksi. Miehiin kohdistuva väkivalta tulee useammin viranomaisten tietoon kuin naisiin kohdistuva, koska miehet joutuvat väkivallan uhreiksi usein julkisilla paikoilla ja tuntemattomien taholta.
Niin sanotut uhritutkimukset antavat tietoa myös siitä väkivallasta, joka ei näy viranomaisille. Uhritutkimuksissa selvitetään kyselyin suoraan ihmisiltä itseltään, ovatko he kokeneet väkivaltaa, kenen taholta ja millaisia väkivaltakokemukset ovat. Tilastokoosteessa on sukupuolta ja väkivaltaa koskevia tietoja sekä poliisin tietoon tulleesta väkivallasta että uhritutkimuksista.
Väkivallan uhriksi joutumisen kokonaiskuva
Henkirikokset ja sukupuoli
Parisuhteisiin liittyvät henkirikokset
Lapsiin kohdistuvat henkirikokset
Parisuhdeväkivalta
Lapset ja nuoret väkivallan uhreina ja tekijöinä
Lähteet
Väkivallan uhriksi joutumisen kokonaiskuva
Kansallisten uhritutkimusten mukaan naisilla on jonkin verran enemmän väkivaltakokemuksia kuin miehillä. Kuolemaan ja vakavaan vammaan johtanut väkivalta on silti yleisempää miehillä kuin naisilla.
Nuoruus on väkivallalle riskialtista aikaa. Miesten riski joutua väkivallan uhriksi pienenee iän myötä, mutta naisilla riski ei vähene yhtä jyrkästi. Miesten kokema väkivalta on pääosin vapaa-ajanviettoon liittyvää katu- ja ravintolaväkivaltaa, joka on suhteessa ikään.
Naiset kokevat väkivaltaa miehiä enemmän kodeissa ja työpaikoilla. Seksuaalinen väkivalta kohdistuu useimmiten naisiin ja tyttöihin.
Henkirikokset ja sukupuoli
Sekä miesten että naisten riski joutua henkirikoksen uhriksi on nykyisin alhaisempi kuin kertaakaan sitten 1960-luvun lopun. Kuolemansyytilaston mukaan vuonna 2009 kuoli väkivallan seurauksena 110 henkilöä. Heistä 27 oli naisia. Parisuhdeväkivallan uhrina kuoli 13 naista.
Henkirikokset ovat suurelta osin miesten välistä väkivaltaa. Pääosa liittyy keski-ikäisten työelämän ulkopuolella olevien miesten keskinäisiin alkoholinkäyttötilanteisiin.
Miesten tekemien henkirikosten uhrit ovat useimmiten tekijän tuttavia tai ystäviä (54 % tapauksista), ja toiseksi yleisin ryhmä ovat nykyiset tai entiset puolisot tai seurustelukumppanit (22 %). Naisten tekemien henkirikosten uhri on yleisimmin joko tekijän puoliso tai seurustelukumppani (34 %) tai tekijän lapsi (30 %).
Vuonna 2010 poliisi epäili 15 naista henkirikoksesta, mikä on 11 prosenttia kaikista epäillyistä. Vuosina 2002–2009 henkirikoksista epäillyistä naisia oli 12 prosenttia.
Monella henkirikoksiin syyllistyneellä miehellä ja naisella on aiempia rikostuomioita. Vuosien 2002–2009 miessyyllisistä 70 prosenttia ja naissyyllisistä 49 prosenttia oli tuomittu vuosina 1999–2007 ainakin kerran rangaistukseen rikoksesta. Aiempia vankeus- tai yhdyskuntapalvelutuomioita miessyyllisistä oli 60 prosentilla ja naissyyllisistä 30 prosentilla.
Päihdeongelmat – yleisimmin alkoholinkäyttö – ovat yhteydessä henkirikosten tekemiseen ja uhriksi joutumiseen sekä miesten että naisten kohdalla. Vuosina 2003–2009 henkirikoksen tekohetkellä oli humalassa 82 prosenttia miesepäillyistä ja 63 prosenttia naisepäillyistä. Miesuhreista oli humalassa 83 prosenttia ja naisuhreista 54 prosenttia.
Päihdeongelmien lisäksi työelämästä syrjäytyminen lisää sekä miesten että naisten riskiä tulla surmatuksi tai syyllistyä itse henkirikokseen.
Maahanmuuttajanaisten riski joutua henkirikoksen uhriksi on huomattavasti korkeampi kuin kantaväestön naisten ja maahanmuuttajataustaisten miesten. Vuosina 2002–2007 maahanmuuttajia oli vain 4 prosenttia naisuhreista, mutta korkea riski tulee näkyviin väestömäärään suhteutettuna.
Parisuhteisiin liittyvät henkirikokset
Parisuhdeväkivaltaan kuolleista on 83 prosenttia naisia. Vuosina 2002–2009 yhteensä 184 naista ja 38 miestä kuoli nykyisen tai entisen eri sukupuolta olevan kumppanin toimesta.
Henkirikoksia edeltää usein osapuolten välinen väkivaltahistoria. Vuosien 2002–2007 tietojen mukaan aiempi väkivalta on yleisintä parisuhteisiin liittyvissä henkirikoksissa. Niistä peräti puolessa oli esiintynyt fyysistä väkivaltaa jo aiemmin. Säännönmukaisesti väkivaltainen osapuoli suhteessa oli ollut rikoksen tekijä eli mies.
Henkirikoksiin johtaneet parisuhteet ovat lähes yksinomaan heteroseksuaalisia. Tarkastelukaudella 2002–2009 kuoli viisi miestä samaa sukupuolta olevan nykyisen tai entisen kumppanin uhrina.
Erotilanteet ovat merkittävä väkivaltariski naisille. Vuosina 2003–2009 parisuhdetappokuolleisuus eroamassa olevilla tai vastaeronneilla naisilla oli ainakin kymmenkertainen verrattuna parisuhteessa elävien naisten kuolleisuuteen.
Lapsiin kohdistuvat henkirikokset
Lapseen kohdistuvaan henkirikokseen on syyllistynyt useimmiten äiti. Vuosina 2002–2009 surmattiin yhteensä 46 alle 15-vuotiasta lasta. Uhreista 29:n (63 %) surmaaja oli äiti, kolmentoista (28 %) isä, kahden (4 %) veli ja kahden (4 %) uhrille ennalta tuntematon mies.
Niin sanotut lapsensurmat ovat nykyisin harvinaisia. Rikoslain 21. luvun 4 §:n mukaan lapsensurma on tilanne, jossa nainen surmaa lapsensa synnytyksestä johtuvan uupumuksen tai ahdistuksen vuoksi. Ajanjaksolla 2001–2010 lapsensurmia tilastoitiin yhteensä yhdeksän.
Parisuhdeväkivalta
POLIISI- JA SAIRAALATIEDOT
Poliisin tietoon tuli vuonna 2007 parisuhteissa tapahtuneita lieviä pahoinpitelyitä, pahoinpitelyitä ja törkeitä pahoinpitelyitä yhteensä 2740. Niistä 86 prosenttia (2360 tapausta) kohdistui naisiin. Suurin osa naisten kokemista parisuhdeväkivaltatilanteista oli rikosnimikkeeltään pahoinpitelyitä.
Vuonna 2007 parisuhteessa tapahtui yhteensä 167 törkeää pahoinpitelyä tai henkirikoksen yritystä, joista 103 (62 %) kohdistui naisiin ja 64 miehiin (38 %).
Helsinkiläiseen Malmin sairaalaan vuonna 2003 hakeutuneista parisuhdeväkivallan uhreista 84 % oli naisia. Uhreista koottiin tarkat tiedot. Pahoinpitely kurkusta kuristamalla, nyrkillä tai muulla siihen verrattavalla esineellä lyömällä, päätä kovaa pintaa vasten hakkaamalla, maahan kaataminen tai hiuksista raahaaminen olivat naisiin kohdistuvassa parisuhdeväkivallassa yleisempiä kuin miehiin kohdistuvassa. Teräaseella lyöminen oli puolestaan miehiin kohdistuvassa parisuhdeväkivallassa yleisempää.
UHRITUTKIMUKSET
Kansallisissa uhritutkimuksissa käytetään perheväkivallan käsitettä. Se sisältää muutakin kuin parisuhdeväkivaltaa, esimerkiksi vanhempien ja lasten (15 vuotta täyttäneiden) välistä väkivaltaa. Kansallisissa uhritutkimuksissa saadut luvut parisuhdeväkivallan yleisyydestä ovat pienempiä kuin erityisissä nais- ja miesuhritutkimuksissa.
Kansallisten uhritutkimusten mukaan 15–74-vuotiaiden naisten kokema perheväkivalta on pysynyt 2000-luvulla jokseenkin samalla tasolla. Naiset kokevat edelleen miehiä useammin perheväkivaltaa. Vuonna 2009 perheväkivaltaa oli kokenut naisista 1,7 prosenttia ja miehistä 0,7 prosenttia. Fyysistä perheväkivaltaa kokeneiden osuudet olivat pienempiä: naisista sen kohteeksi oli joutunut 0,9 prosenttia ja miehistä 0,4 prosenttia.
Perheväkivaltaa kokeneiden miesten osuus on noussut 2000-luvulla. Tutkimuksen tekijöiden mukaan miehet kertovat aiempaa avoimemmin perheväkivaltakokemuksistaan.
Miesuhritutkimuksessa, joka toteutettiin vuosina 2009–2010, oli aineistona 1900 miehen ja 1300 naisen lomakevastaukset. Miehistä ja naisista yhtä suuri osa – miehistä 16 ja naisista 17 prosenttia – on kokenut nykyisen kumppanin tekemää fyysistä väkivaltaa tai uhkailua. Fyysisen väkivallan kohteeksi nykyisessä suhteessaan oli joutunut sekä miehistä että naisista 14 prosenttia (viimeisen vuoden aikana 4 %).
Naiset ovat kokeneet miehiä enemmän entisen kumppanin tekemää väkivaltaa. Tiedot entisen kumppanin väkivallasta voivat koskea sekä suhteen aikana että sen jälkeen tapahtunut väkivaltaa. Naisista (niistä, joilla oli entinen kumppani) 42 prosenttia oli kokenut entisen kumppanin tekemää väkivaltaa tai uhkailua. Fyysistä väkivaltaa oli entisen kumppanin taholta oli kokenut 37 prosenttia naisista. Miehistä entisen kumppanin tekemää väkivaltaa tai uhkailua oli kokenut 22 prosenttia ja fyysistä väkivaltaa 20 prosenttia miehistä.
Miesuhritutkimuksen mukaan miesten ja naisten kokema parisuhdeväkivalta ei ole samanlaista. Naiset ovat kokeneet miehiä useampia väkivallan tapahtumakertoja. Naisten kohtaama parisuhdeväkivalta oli myös seurauksiltaan vakavampaa. Naisille aiheutui siitä yli kaksi kertaa useammin fyysisiä vammoja kuin miehille ja yli kolme kertaa enemmän psyykkisiä seurauksia.
Naisuhritutkimus vuodelta 2005 kertoo, että vähintään kerran parisuhteen aikana nykyisen avio- tai avomiehen tekemän fyysisen tai seksuaalisen väkivallan tai uhkailun kohteeksi oli joutunut 20 prosenttia naisista. Viimeisen vuoden aikana näin oli käynyt kahdeksalle prosentille naisista. Lievää fyysistä väkivaltaa nykyisessä parisuhteessaan viimeisimmän vuoden aikana oli kokenut kuusi prosenttia naisista ja vakavaa fyysistä väkivaltaa yksi prosentti.
Samoin kuin miesuhritutkimuksessa, naiset kertoivat huomattavan usein entisen avio- tai avomiehen tekemästä uhkailusta (32 % naisista) ja fyysisestä väkivallasta (lievää 43 % ja vakavaa 29 % naisista).
Naisuhritutkimuksen mukaan seksuaalista väkivaltaa nykyisessä suhteessa oli kohdannut viisi prosenttia naisista. Entisessä suhteessa sitä oli kokenut 16 prosenttia.
Nuorisorikollisuuskyselyssä vuonna 2008 kysyttiin 15–16- vuotiaiden nuorilta heidän väkivaltakokemuksistaan. Väkivallan kokeminen seurustelusuhteissa oli pojilla yleisempää kuin tytöille. Pojat kokivat enemmän esimerkiksi läimäisyjä, esineellä heittämistä ja lyömistä nyrkillä tai kovalla esineellä. Tytöt kokivat enemmän liikkumasta estämistä tai kiinni tarttumista. Yhteensä 32 prosenttia seurustelevista pojista ja 24 prosenttia tytöistä oli kokenut jotain fyysistä väkivaltaa tai väkivallan uhkaa seurustelussaan. Tutkimuksessa ei kysytty seksuaalisesta väkivallasta.
Lapset ja nuoret väkivallan uhreina ja tekijöinä
POLIISIN TIETOON TULLUT VÄKIVALTA
Vuonna 2007 poliisille ilmoitettiin 2024 alle 15-vuotiaisiin lapsiin kohdistuvaa väkivaltarikosta. Niistä fyysisiä väkivallantekoja oli 75 %, seksuaalista väkivaltaa 20 % ja lapsen laiminlyöntiä 5 %. Fyysisen väkivallan uhrit ovat suurimmaksi osaksi poikia (70 %), ja seksuaalisen väkivallan uhrit valtaosin tyttöjä (87 %).
Lähes puolet poliisin tietoon tulleesta lapsiin ja nuoriin kohdistuvasta fyysisestä väkivallasta tapahtuu ikätovereiden välillä, jolloin epäiltynä on toinen lapsi tai nuori. Tyypillisesti väkivalta on paitsi poikiin kohdistuvaa myös poikien tekemää.
Alle kolmannes poliisin tietoon tulleesta lasten kohtaamasta väkivallasta tapahtuu perhepiirissä. Tällöin epäilty on selvästi useammin isä kuin äiti. Isä oli epäiltyinä 238:ssa ja äiti 135 tapauksessa. Molempia vanhempia epäiltiin 31 tapauksessa. Isäpuolta epäiltiin syylliseksi 40 väkivallanteossa ja äitipuolta kahdessa.
Pahoinpitelyistä epäiltyjen alle 21-vuotiaiden tyttöjen ja nuorten naisten osuus kaikista samanikäisistä epäillyistä lisääntyi aikavälillä 1997–2004. Osuus nousi 14:sta noin 20 prosenttiin, mutta vuoden 2004 jälkeen se on kuitenkin pysynyt suhteellisen tasaisena.
UHRITUTKIMUKSET
Lapsiuhritutkimuksen mukaan tyttöjen ja poikien kokema väkivalta on erilaista. Pojat kokevat selvästi enemmän väkivaltaa kodin ulkopuolella kuin tytöt. Poikien väkivaltakokemuksista suuri osa on toisten poikien tekemää. Tytöt taas raportoivat kotiin liittyviä väkivaltakokemuksia poikia enemmän.
Äitien ja isien lapsiin kohdistamassa väkivallassa ei ole lapsiuhritutkimuksen mukaan olennaista eroa.
Nuorisorikollisuuskyselyn mukaan 15–16-vuotiaiden nuorten väkivaltaan liittyvistä kokemuksista yleisin oli väkivallan uhan kohteeksi joutuminen. Noin joka kolmas poika ja joka viides tyttö oli kokenut tämän kuluneen vuoden aikana. Fyysistä väkivaltaa kokeneita poikia oli 25 prosenttia ja tyttöjä 16 prosenttia.
Nuorisorikollisuuskyselyyn saatujen vastausten mukaan väkivaltaa tehneiden poikien määrä on ollut laskussa, ja tyttöjen pysynyt tasaisena. Vuonna 2008 pojista 8 prosenttia kertoi hakanneensa vuoden aikana ainakin kerran toisen ihmisen. Tytöistä näin kertoi 4 prosenttia.
Kouluterveyskyselyssä tytöt kertoivat poikia enemmän kokeneensa seksuaalisuuden loukkauksia. Seksuaalista häirintää ja väkivaltaa ovat kokenet eniten toisen asteen ammatillisten oppilaitosten tytöt. Heistä yli puolet kertoi kokeneensa seksuaalista häirintää ja noin kolmannes seksuaalista väkivaltaa. Kaikista kyselyyn vastanneista pojistakin 30–40 prosenttia on kokenut seksuaalista häirintää. Kouluterveyskyselyssä sillä tarkoitetaan häiritsevää seksuaalista ehdottelua tai ahdistelua puhelimessa tai internetissä ja seksuaalisuutta loukkaavaa nimittelyä esim. huorittelua tai homottelua.
Lähteet
Ellonen, Noora & Kääriäinen, Juha & Salmi, Venla & Sariola, Heikki (2008) Lasten ja nuorten väkivaltakokemukset. Tutkimus peruskoulun 6. ja 9. luokan oppilaiden kokemasta väkivallasta. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimustiedonantoja 87. Poliisiammattikorkeakoulun tiedotteita 71/2008.
Heiskanen, Markku & Ruuskanen, Elina (2010) Tuhansien iskujen maa – miesten kokema väkivalta Suomessa. Helsinki: HEUNI.
Humppi, Sanna-Mari (2008) Poliisin tietoon tullut lapsiin ja nuoriin kohdistuva väkivalta. Tampere: Poliisiammattikorkeakoulu.
Kouluterveyskysely Terveyden ja hyvinvoininn laitos
Lehti, Martti (2010) Henkirikoskatsaus. Helsinki: Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos.
Noponen, Tanja (2007) Arjen arvet. Poliisiammattikorkeakoulun tiedotteita 58/2007. Helsinki: Poliisiammattikorkeakoulu.
Piispa, Minna (2011) Parisuhdeväkivallan todellisuus. Teoksessa Riitta Hannus, Sirkku Mehtola, Luru Natunen & Auli Ojuri (toim.) Veitsen terällä. Naiseus ja parisuhdeväkivalta. Helsinki: Ensi- ja turvakotien liitto, 15–36.
Piispa, Minna & Heiskanen, Markku & Kääriäinen, Juha & Sirén, Reijo (2006) Naisiin kohdistunut väkivalta 2005. Helsinki: Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos.
Rikollisuustilanne 2010 (2011) Helsinki: Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos.
Salmi, Venla (2009)(toim.) Nuorten rikoskäyttäytyminen ja uhrikokemukset. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksia 246. Helsinki: Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos.
Salmi, Venla & Lehti, Martti & Sirén, Reino & Kivivuori, Janne & Aaltonen, Mikko (2009) Perheväkivalta Suomessa. Helsinki: Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos.
Sirén, Reino & Aaltonen, Mikko & Kääriäinen, Juha (2010) Suomalaisten väkivaltakokemukset 1980–2009. Kansallisen uhritutkimuksen tuloksia. Helsinki: Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos.
Teija Hautanen
17.42012
