Sukupuoli ja tila

Tilan ja sukupuolen välistä suhdetta voidaan tarkastella monisyisenä kysymyksenä. Asumista ja arkkitehtuuria tutkineen Kirsi Saarikankaan mukaan naistutkimuksessa suhdetta on lähestytty muun muassa pohtimalla onko tila sukupuolittunut, millainen on rakennetun tilan ja suunnittelijan sukupuolen välinen suhde tai suunnittelevatko naiset erilailla kuin miehet.

Feministisessä tutkimuksessa ajatus fyysisestä, merkityksiltään tyhjästä ja staattisesta tilasta on kyseenalaistettu. Kannatusta on sen sijaan saanut näkemys moniulotteisesta tilasta, joka muodostuu ja muokkautuu paikan ja käyttäjien kohtaamisissa. Tällöin yhdessä havaittavissa olevassa fyysisessä tilassa on samaan aikaan läsnä monta elettyä inhimillistä tilaa. Arkkitehtuurissa tämä lähestymistapa on korostanut käyttäjien ja rakennusten välistä suhdetta, jossa arkkitehtuuri muuntuu rakennusten ja käyttäjien kohtaamisissa merkitykselliseksi tilaksi.

Arkkitehtuurin sukupuolittuneisuus tulee selkeästi ilmi arkisissa huomioissa: biologisesti määriteltyyn sukupuoleen liittyvistä tilan rajoituksista (esimerkiksi erilliset vessat naisille ja miehille) sekä merkitysten ja toimintojen kautta tuotettuun sosiaaliseen sukupuoleen liittyvistä tilan määrittämisistä (esimerkiksi kotien keittiöiden liittäminen naisten alueeksi). Tilan sosiaalinen luonne vaikuttaa siihen, että sen järjestämisellä on myös kulttuurista ja poliittista vaikutusta. Siten tila on paitsi arkipäivän järjestäjä myös vallan verkosto.

Suomalaisessa naistutkimuksessa asumisen ja ympäristön kysymyksiä on tarkasteltu muun muassa arkkitehtuurin, kodin, maaseudun, tavaratalojen, maantieteen ja pohjoisen ulottuvuuden kautta.